Suhteellinen vaalitapa

Nykyään Suhteellinen vaalitapa on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi yhteiskunnassamme. Siitä on tullut kiinnostava kohde kaikenikäisille ja kaikkialla maailmassa. Sen vaikutus on havaittavissa arjen eri osa-alueilla politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja viihteeseen. Suhteellinen vaalitapa on herättänyt intohimoisia keskusteluja ja synnyttänyt erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia. Tässä artikkelissa tutkimme Suhteellinen vaalitapa:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen sekä mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita, joita sen kehityksen seurauksena voi syntyä.

Osa artikkelisarjaa
Vaalit
Vaalitapa
Vaalien tyypit
Yleiset vaalit
Alatyypit
Käsitteet
Lisää aiheesta

Suhteellinen vaalitapa on vaalitapa, jossa edustajat valitaan niin, että vaaleihin osallistuneen liittouman paikkamäärä on suhteessa liittouman ehdokaslistan yhteisäänimäärään. Suhteellinen vaalitapa edellyttää useamman ehdokkaan - ja käytännössä myös useamman liittouman - vaalipiirejä. Suhteellisessa vaalissa kullekin ehdokkaalle lasketaan vertausluku, johon vaikuttavat sekä ehdokkaan saamien äänien että tämän edustaman ryhmittymän saamien äänien määrä. Suhteellinen vaalitapa on pienille puolueille enemmistövaalitapaa edullisempi (Duvergerin laki)[1][2]. Suomessa toteutetaan yleisissä vaaleissa suhteellisuus D’Hondtin menetelmällä.[3]

Luokittelu

  • Listavaali: Äänestäjä valitsee valmiilta listalta nimen tai koko listan tai molemmat, ja valitut määritellään ensisijaisesti jonkin vertailulukujärjestelmän perusteella.[4]
    • Avoin listavaali: Äänestäjä voi valita ehdokkaiden välillä.[5] Käytössä esimerkiksi Suomen puoluevaaleissa.
    • Puoliavoin listavaali: Käytössä esimerkiksi Ruotsin vaaleissa.
    • Suljettu listavaali: Äänestäjä voi käytännössä äänestää vain puoluetta[5]
  • Siirtoäänivaalitapa (STV): Äänestäjät laittavat ehdokkaat järjestykseen, ja läpi menneet lasketaan vaihe vaiheelta niin että yli menneet äänet siirtyvät seuraavalle laskentakierrokselle[4]

Laskutavat

  • Korkeimpien keskiarvojen menetelmät:
    • D’Hondtin menetelmä: Jokaisen puolueen ehdokkaat laitetaan äänimäärän mukaiseen järjestykseen ja he saavat vertailuluvun, joka on puolueen äänimäärä jaettuna heidän sisäisellä järjestysluvullaan (1, 2, 3 jne.). Paikat jaetaan kaikkien ehdokkaiden vertailulukujärjestyksessä.[6]
    • Sainte-Laguën menetelmä: Sama kuin edellinen, mutta käyttää jakajana lukuja 1, 3, 5 jne.[7]
  • Korkeimpien jäämien menetelmä: Aluksi lasketaan kvootti, joka on usein Haren kvootti[8] eli yhteisäänimäärä jaettuna paikkojen määrällä. Jokaisen puolueen äänet jaetaan kvootilla ja puolue saa paikkoja osamäärän kokonaislukuosan mukaan. Jakamatta jääneet paikat jaetaan jakojäännösten mukaan suurimmasta pienimpään.[9]

Yleisyys ja soveltaminen

Suomessa avointa listavaalia D’Hondtin menetelmällä käytetään eduskuntavaaleissa, EU-vaaleissa ja kunnallisvaaleissa.

Tosin Suomessa vaalipiirit heikentävät suhteellisuutta. Valtio-opin dosentti Pertti Timosen mukaan tämä on Suomen vaalijärjestelmän suurin ongelma. Sen voisi korjata jakamalla eduskuntapaikat puolueille koko maan äänimäärien mukaan ja sitten vaalipiireihin puolueiden sisällä.[10]

Useissa suhteellisen vaalitavan maissa on käytössä äänikynnys, mikä tarkoittaa, että puolueen tai yksittäisen ehdokkaan tulee saada vähintään tietty prosenttiosuus äänistä voidakseen saada yhtään ehdokasta läpi. Joissain maissa jaetaan taas tasauspaikkoja niille puolueille, jotka kärsivät paikkojen jaossa eniten eli niille, jotka saavat pienemmän osuuden ehdokaspaikoista kuin ovat saaneet äänistä.

Luettelo maista, jotka käyttävät suhteellista edustusta kansallisen lainsäätäjän alemman (tai ainoan) huoneen valitsemiseen

  Listavaalit
  Siirtoäänivaalitapa
  Listajäsenjärjestelmä
  Sekajäseninen enemmistöedustus
Valtio Suhteellisen järjestelmän tyyppi[11][12]
 Albania Listavaalit
 Algeria Listavaalit
 Angola Listavaalit
 Argentiina Listavaalit
 Armenia Listavaalit
 Aruba Listavaalit
 Australia Siirtoäänivaalitapa
 Itävalta Listavaalit
 Belgia Listavaalit
 Benin Listavaalit
 Bolivia Listajäsenjärjestelmä
 Bosnia ja Hertsegovina Listavaalit
 Brasilia Listavaalit
 Bulgaria Listavaalit
 Burkina Faso Listavaalit
 Burundi Listavaalit
 Kambodža Listavaalit
 Kap Verde Listavaalit
 Chile Listavaalit
 Kolumbia Listavaalit
 Costa Rica Listavaalit
 Kroatia Listavaalit
 Kypros Listavaalit
 Tšekki Listavaalit
 Tanska Listavaalit
 Dominikaaninen tasavalta Listavaalit
 Itä-Timor Listavaalit
 El Salvador Listavaalit
 Päiväntasaajan Guinea Listavaalit
 Viro Listavaalit
 Färsaaret Listavaalit
 Fidži Listavaalit
 Suomi Listavaalit
 Saksa Listajäsenjärjestelmä
 Kreikka Listavaalit
 Grönlanti Listavaalit
 Guatemala Listavaalit
 Guinea-Bissau Listavaalit
 Guyana Listavaalit
 Honduras Listavaalit
 Islanti Listavaalit
 Indonesia Listavaalit
 Irlanti Siirtoäänivaalitapa
 Israel Listavaalit
 Kosovo Listavaalit
 Latvia Listavaalit
 Libanon Listavaalit
 Lesotho Listajäsenjärjestelmä
 Liechtenstein Listavaalit
 Luxemburg Listavaalit
 Pohjois-Makedonia Listavaalit
 Malta Siirtoäänivaalitapa
 Moldova Listavaalit
 Montenegro Listavaalit
 Mosambik Listavaalit
 Namibia Listavaalit
 Alankomaat Listavaalit
 Uusi-Seelanti Listajäsenjärjestelmä
   Nepal Sekalainen lista
 Norja Listavaalit
 Paraguay Listavaalit
 Peru Listavaalit
 Puola Listavaalit
 Portugali Listavaalit
 Romania Listavaalit
 Ruanda Listavaalit
 San Marino Listavaalit
 São Tomé ja Príncipe Listavaalit
 Serbia Listavaalit
 Sint Maarten Listavaalit
 Slovakia Listavaalit
 Slovenia Listavaalit
 Etelä-Afrikka Listavaalit
 Espanja Listavaalit
 Sri Lanka Listavaalit
 Suriname Listavaalit
 Ruotsi Listavaalit
 Sveitsi Listavaalit
 Thaimaa Sekajäseninen enemmistöedustus
 Togo Listavaalit
 Tunisia Listavaalit
 Turkki Listavaalit
 Uruguay Listavaalit

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Duverger's Law and the Study of Electoral Systems Palgrave Macmillan. Arkistoitu 11.5.2015. Viitattu 25.4.2015.
  2. ↑ The Two-Party System and Duverger's Law: An Essay on the History of Political Science Apsa. Viitattu 25.4.2015.
  3. ↑ Heikkinen, Seppo & Björkstrand, Sixten: Ymmärrätkö, miten äänet lasketaan vaaleissa? Tämä rautalankamalli avaa d'Hondtin menetelmän 14.3.2019. Yle. Viitattu 7.4.2019.
  4. ↑ a b Mikko Mattila: Vaalit ja vaalijärjestelmät (Valtio-opin johdantokurssi) 2010. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Viitattu 30.3.2014.
  5. ↑ a b Lundell 2014, s. 7–8.
  6. ↑ Amy 2000, s. 173–174.
  7. ↑ Amy 2000, s. 174–175.
  8. ↑ Helsingin Sanomat 26.1.2011 s. D1: Erilaiset eduskunnat.
  9. ↑ Amy 2000, s. 173.
  10. ↑ valtio-opin dosentti Pertti Timonen: Vaalipiirin tulee olla luonteva, toimiva yhteisö Helsingin Sanomat. 2.3.2020.
  11. ↑ Comparative Data — aceproject.org. Viitattu 30.4.2023.
  12. ↑ Comparative Data — aceproject.org. Viitattu 30.4.2023.

Aiheesta muualla