Epäsuora vaalitapa
Nykyään Epäsuora vaalitapa on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Nyky-yhteiskuntaan vaikutuksensa ansiosta Epäsuora vaalitapa:stä on tullut keskustelu- ja pohdiskelupaikka kaikenikäisille yksilöille. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Epäsuora vaalitapa on herättänyt ennennäkemätöntä kiinnostusta, ja siitä on tullut vertailukohta jokapäiväisen elämän perusnäkökohtien ymmärtämiselle. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Epäsuora vaalitapa:n vaikutusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin, analysoimme sen vaikutusta eri aloilla ja tarjoamme kattavan näkökulman sen merkitykseen nykyään.
| Osa artikkelisarjaa |
| Vaalit |
|---|
.svg) |
Epäsuora vaalitapa on prosessi, jossa äänestäjä ei vaalissa äänestä suoraan ehdokastaan, vaan hän äänestää valitsijamiestä, jotka vaalien jälkeen tekevät valinnan ehdokkaiden väliltä.[1]
Epäsuoraa vaalitapaa käytetään useissa presidentinvaaleissa, kuten Yhdysvalloissa, Italiassa, Saksassa, Kreikassa, Unkarissa, Virossa, Latviassa ja Tšekissä. Ranskassa ja Irlannissa parlamentin ylähuoneen valitsee valitsijamieskokous. Yhdysvaltain presidenttiä lukuun ottamatta epäsuorasti valituilla presidenteillä ja senaateilla ei yleensä ole suurta valtaa.[1]
Suomen tasavallan presidentti valittiin valitsijamiesten äänestyksellä viimeisen kerran presidentinvaalissa 1988. Silloisen hallitusmuodon mukaan presidentinvaalien ensimmäinen kierros käytiin suorana henkilövaalina, ja toinen kierros valitsijamiesten kesken, koska kukaan ei saanut ensimmäisellä kierroksella yli viittäkymmentä prosenttia kansan äänistä.[2][3]
Yhdysvalloissa presidentinvaalien epäsuoruutta perustellaan perustuslaissa osavaltioiden tasapuolisella vaikutusmahdollisuudella sekä sillä, että presidentin valintaa ei jätettäisi asioista huonosti tietävälle kansalle. Valitsijamiehet kuitenkin käytännössä yleensä äänestävät vaalipiirinsä tahdon mukaisesti.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Kosmidis, Spyros (päätoim. Kurian, George Thomas): ”Casus Belli”, The Encyclopedia of Political Science, s. 777–778. CQ Press, 2011. ISBN 978-1-933116-44-0
- ↑ Laki Suomen Hallitusmuodon 23 ja 24§:n muuttamisesta 1987. Finlex. Viitattu 14.7.2014.
- ↑ Halonen yhtä suosittu nyt kuin Koivisto vuonna 1988 2005. Turun Sanomat. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 14.7.2014.