Sulo Salonen

Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia yksityiskohtaisesti Sulo Salonen:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sulo Salonen on aihe, joka on herättänyt paljon keskustelua eri alueilla ja herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa analysoimme erilaisia ​​Sulo Salonen:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Tutkimme sen eri ulottuvuuksia, sen merkitystä nykyään ja sen vaikutuksia eri aloille. Lisäksi tutkimme asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta sekä ihmisten kokemuksia, joihin Sulo Salonen on suoraan vaikuttanut. Epäilemättä tämä on kiehtova aihe, joka ansaitsee syvällisen tutkimisen. Liity kanssamme tälle kiehtovalle Sulo Salonen-tutkimusmatkalle!

Sulo Salonen

Sulo Nikolai Salonen (27. tammikuuta 1899 Pyhtää[1] – 21. toukokuuta 1976[2] Pernaja) oli suomalainen säveltäjä ja urkuri.

Henkilöhistoria

Salosen vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Salonen ja Edla Kustaava Jordas.[1] Salonen opiskeli Suomessa Erik Furuhjelmin ja Selim Palmgrenin oppilaana Helsingin kirkkomusiikki-instituutissa, josta valmistui kanttori-urkuriksi 1924.[3] Helsingin musiikkiopistossa hän opiskeli viulun- ja urkujensoittoa ja sai päästötodistuksen 1929, mutta jo 1927 hän oli valmistunut musiikinopettajaksi.[1]

Myöhemmin Salonen jatkoi opintojaan Ruotsissa ja opiskeli kirjeitse Günter Raphaelin johdolla 1938–1944.[4] Selim Palmgrenin johdolla Salonen opiskeli yksityisesti 1934 ja Helsingin konservatoriossa 1934–1935.

1920-luvun alkuopuolella Salonen toimi kiertävänä laulukuorojen ja jousiorkesterien opettajana.[1] Kanttori-urkurina Pietarsaaressa hän oli 1929–1948 ja Sipoossa vuodesta 1952. Hän toimi myös kuoronjohtajana ja musiikkikriitikkona.[5] Ensikonserttinsa hän piti Helsingissä vuonna 1943.[3]

Director cantus -arvon Salonen sai 1940,[1] ja professorin arvonimi hänelle myönnettiin 1971.[6]

Tuotanto

Salosta pidetään yhtenä merkittävimmistä suomalaisista kirkkosäveltäjistä.[5] Hänellä on laaja urku- ja laulumusiikkituotanto ja hän kehitti oman tyylinsä, joka perustui gregoriaaniseen lauluun, J. S. Bachiin, saksalaiseen uusklassismiin ja Arnold Schönbergiin. Hänen tuotantoonsa kuuluu 75 urkuteosta ja lähes sata kuorosävellystä[6] Tuotannon ydinteoksiin kuuluvat

  • Passiokantaatti (1942)
  • Myöhäisromanttinen Passacaglia opus 11 (1945)
  • Sune Carlssonille omistetut partitat Sen suven suloisuutta ja Nyt vielä etehesi (1948)
  • Toccata uruille opus 24 (1955)
  • Missa a cappella (1957)
  • Requiem (1962)
  • Tapani Valstalle omistettu urkuteos Introduzione, Canzonetta & Toccata opus 43 (1973)
  • 29 koraalimotettia
  • monet urkusävellykset.

Salosen varhaistyyli noudatti perinteistä variaatiotekniikkaa ja polyfoniaa, kunnes tyyli muuttui kromaattisemmaksi ja modernimmaksi. Hän kokeili myös sarjallista tekniikkaa muun muassa Toccatassa uruille, mutta urkuteoksessa Introduzione, Canzonetta & Toccata hän palasi perinteiseen kirjoitustapaan.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Sederqvist, Teodor – Blomqvist, Göran: ”Sulo Salonen”, Suomen säveltäjiä: Toinen osa, s. 194–200. (Toimittanut Einari Marvia) Porvoo: WSOY, 1966.
  2. ↑ Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Viitattu 6.9.2012.
  3. ↑ a b Böckerman-Peitsalo, Anna Maria: Objektivitet och liturgisk förankring.
  4. ↑ a b Lehtola, Jan: Salonen 2011. Urkuprojekti, Metropolia-ammattikorkeakoulu. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 2.7.2013.
  5. ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 992. Otava 1966.
  6. ↑ a b Murtomäki, Veijo: Eturivin kirkkosäveltäjämme. Helsingin Sanomat 23.6.2006. Viitattu 5.12.2019.

Aiheesta muualla

  • Salonen, Sulo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)