Suomentähtimö
Artikkeli: Teknologian vaikutus koulutukseen Nykyään teknologialla on ollut keskeinen rooli koulutuksen kehityksessä. Suomentähtimö on vaikuttanut merkittävästi tapaan, jolla opiskelijat hankkivat tietoja ja kehittävät taitoja. Digitaalinen vallankumous on muuttanut opettajien opetusta ja oppilaiden oppimistapaa tablettien ja tietokoneiden sisällyttämisestä luokkahuoneeseen verkkooppimisalustojen käyttöön. Tässä artikkelissa tarkastellaan Suomentähtimö:n vaikutuksia koulutukseen, analysoidaan sen etuja ja haasteita sekä sen vaikutusta tulevien ammattilaisten valmennukseen.
| Suomentähtimö | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Tähtimöt Stellaria |
| Laji: | fennica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Stellaria fennica |
|
| Synonyymit | |
|
Stellaria palustris var. fennica Murb. |
|
| Katso myös | |
Suomentähtimö eli idänluhtatähtimö (Stellaria fennica, syn. S. palustris var. fennica) monivuotinen, valkokukkainen kohokkikasvilaji. Suomessa suomentähtimö on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.[1]
Ulkonäkö ja koko
Suomentähtimö kasvattaa 10–30 cm korkean hennon, kohenevan ja karhean varren. Väriltään kasvi on vihreä, kellanvihreä tai hennosti sinivihreä. Lehtilaidoissa on karheita nystermiä. Muodoltaan lehdet ovat lähes tasasoukkia, ulospäin ja yläviistoon siirottavia, ja ne ovat 5–25 mm pitkiä. Kukinto on kaksihaarainen, pitkä, harsu viuhko, jossa kukkia on tavallisesti 2–12 kappaletta. Joskus viuhko on muuntunut yksikukkaiseksi. Kukinnon tukilehdet ovat kaljuja. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verholehdet ovat 3–5 mm pitkiä, kaljuja ja leveälti kalvolaitaisia. Valkoiset terälehdet ovat syvään halkoisia ja 4,7–7 mm pitkiä. Heteiden ponnet ovat 0,4–0,8 mm pitkiä, emiö on kolmilehtinen. Suomessa suomentähtimö kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on kuusiliuskaisesti avautuva, lyhyt kota. Siemenet ovat 0,9–1,2 mm pitkiä.[2][3]
Suomentähtimö muistuttaa suuresti luhtatähtimöä (Stellaria palustris), ja aikaisemmin se luokiteltiinkin tämän muunnokseksi tai alalajiksi. Suomentähtimö risteytyy toisinaan toisen lähilajin, heinätähtimön (Stellaria graminea) kanssa.[4][5]
Levinneisyys
Suomentähtimö on mantereinen taigakasvi. Sen levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian itäosista Keski-Siperiaan. Lisäksi sitä tavataan myös Altain alueella.[5] Suomessa lajia tavataan Järvi-Suomen alueella Etelä-Karjalasta ja Keski-Suomesta aina Keski-Lappiin. Runsaimmin lajia tavataan Kemijokivarressa Keski-Lapissa sekä pohjoisessa Keski-Suomessa Pihtiputaalla ja Viitasaarella.[4][5] Varsinkin Lapissa esiintyy runsaasti lajin risteymää heinätähtimön kanssa.[5] Suomentähtimö on todennäköisesti Suomessa tunnettua yleisempi, sillä monet esiintymät on tunnettu varsin lyhyen aikaan. Esimerkiksi pohjoisen Keski-Suomen yli 60 esiintymästä lähes kaikki on tehty 1990-luvulla tai myöhemmin.[5][6]
Elinympäristö
Suomentähtimö kasvaa jokien ja järvien luhtarannoilla ja -pensaikoissa, lähdepurojen varsilla, ojissa ja turvekuopissa.[4][5] Kasvupaikat ovat hyvin usein avoimia ja ravinteita tuoville tulvilla alttiita.[6]
Lähteet
- Raatikainen, Mikko: Suomentähtimö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 253
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998
- Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, sivut 181–685 (pdf).
- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. (2. painos) Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Tammi, 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1
- Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007