Tämän päivän artikkelissa aiomme analysoida Teknetium:tä perusteellisesti ymmärtääksemme sen merkityksen tänään. Teknetium on aihe/päivä/henkilö, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri alueilla, ja on tärkeää ymmärtää sen vaikutus tämän päivän yhteiskuntaan. Tämän artikkelin aikana tutkimme sen historiallista merkitystä, sen vaikutusta nykykulttuuriin ja sen vaikutuksia tulevaisuuteen. Lisäksi tarkastelemme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta Teknetium, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta/aiheesta/henkilöstä. Lukemisen päätteeksi toivomme, että lukijat saavat syvemmän ja rikkaamman ymmärryksen Teknetium:stä ja pystyvät muodostamaan merkityksellisiä yhteyksiä ympäristöönsä ja arkeen.
| |||||
Yleistä | |||||
Nimi | Teknetium | ||||
Tunnus | Tc | ||||
Järjestysluku | 43 | ||||
Luokka | Siirtymämetalli | ||||
Lohko | d | ||||
Ryhmä | 7, siirtymäalkuaine | ||||
Jakso | 5 | ||||
Tiheys | 11 · 103 kg/m3 | ||||
Väri | Hopeanharmaa | ||||
Löytövuosi, löytäjä | 1937, Carlo Perrier ja Emilio Segrè[1] | ||||
Atomiominaisuudet | |||||
Atomipaino (Ar) | (98) | ||||
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 135 (183) pm | ||||
Kovalenttisäde | 156 pm | ||||
Orbitaalirakenne | 4d6 5s1 | ||||
Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 14, 1 | ||||
Hapetusluvut | +II, +IV, +Vi, +VII | ||||
Kiderakenne | Heksagonaalinen | ||||
Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
Olomuoto | Kiinteä | ||||
Sulamispiste | 2 430 K (2 157 °C) | ||||
Kiehumispiste | 4 538 K (4 265 °C) | ||||
Moolitilavuus | 8,63 · 10−3 m3/mol | ||||
Höyrystymislämpö | 660 kJ/mol | ||||
Sulamislämpö | 24 kJ/mol | ||||
Höyrynpaine | 0,0229 Pa 3 300 K:ssa | ||||
Muuta | |||||
Elektronegatiivisuus | 1,9 (Paulingin asteikko) | ||||
Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
Sähkönjohtavuus | 6,7 × 106 S/m | ||||
Lämmönjohtavuus | 50,6 W/(m·K) | ||||
CAS-numero | 7440-26-8 | ||||
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa |
Teknetium (lat. technetium) on hopeanharmaa metalli, joka näyttää platinalta. Teknetiumin kemiallinen merkki on Tc ja järjestysluku 43. Teknetiumin elektronegatiivisuus on 1,9 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 699 kJ/mol. Tämä kemiallisesti reniumin kaltainen alkuaine liukenee typpihappoon, kuningasveteen ja väkevään rikkihappoon, muttei suolahappoon. Teräksen korroosionkestävyyttä voidaan lisätä merkittävästi teknetiumkäsittelyllä, jossa käytetään ammoniumteknetaattia (NH4TcO4). Sitä suoritettaessa on varottava teknetiumin erittäin suurta radioaktiivisuutta, mikä pakottaa käyttämään suljettuja järjestelmiä.
Alkuaineen löytäjinä pidetään Carlo Perrieriä ja Emilio Segrèä, jotka eristivät alkuaineen molybdeeni-foliosta pommitettuaan sitä deuterium-ioneilla Palermon yliopistossa vuonna 1937. Teknetium on ensimmäinen alkuaine, jota ihminen on tuottanut keinotekoisesti.[1] Siksi sille annetun nimen runkona on kreikan kielen sana technètos (suom. keinotekoinen).
Teknetiumia on kuitenkin myöhemmin löydetty luonnosta muun muassa uraanikaivoksista, joissa sitä syntyy hyvin pieniä määriä uraani-238:n spontaanin fission tuloksena, sekä eräistä jättiläistähdistä. Koska minkään teknetiumin isotoopin puoliintumisaika ei ylitä 4,2 miljoonaa vuotta (98Tc), teknetiumin löytäminen useita miljardeja vuosia vanhojen tähtien spektristä auttoi varmistamaan teorian raskaiden alkuaineiden syntymisestä tähdissä.[2][3]
Teknetiumin metastabiili isotooppi 99 (teknetium-99m) on yleisin isotooppilääketieteessä käytetty gammasäteilyä lähettävä isotooppi.