Todistaja (elokuva)
Tässä artikkelissa tutkimme huolellisesti Todistaja (elokuva):n aihetta, jotta voimme tarjota laajan ja täydellisen näkemyksen sen tärkeydestä ja merkityksestä nykyisessä kontekstissa. Tarkastellaan perusteellisen analyysin avulla erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, joiden avulla lukija ymmärtää täysin Todistaja (elokuva):n monimutkaisuuden ja vaikutukset eri yhteyksissä. Näillä linjoilla perehdymme Todistaja (elokuva):een liittyviin perusnäkökohtiin tarjoamalla asiaankuuluvaa tietoa, tilastotietoja ja asiantuntijalausuntoja, jotka rikastavat tietoa tästä aiheesta. Lisäksi tarkastelemme käytännön tapauksia ja henkilökohtaisia kokemuksia, jotka havainnollistavat konkreettisesti Todistaja (elokuva):n vaikutusta nyky-yhteiskunnassa. Tämä artikkeli on epäilemättä olennaista luettavaa niille, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään syvällisesti Todistaja (elokuva):n eri ulottuvuuksia.
| Todistaja | |
|---|---|
| Witness for the Prosecution | |
 |
|
| Ohjaaja | Billy Wilder |
| Käsikirjoittaja |
|
| Perustuu | Agatha Christien novelliin ja näytelmään |
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | Matty Malneck |
| Kuvaaja | Russell Harlan |
| Leikkaaja | Dan Mandell |
| Tuotantosuunnittelija | Alexandre Trauner |
| Pukusuunnittelija | Edith Head |
| Lavastaja | Alexandre Trauner |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä |
United Artists Netflix |
| Ensi-ilta | |
| Kesto | 116 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
|
|
|
Todistaja (engl. Witness for the Prosecution) on Billy Wilderin ohjaama yhdysvaltalainen oikeussalidraama vuodelta 1957. Se perustuu Agatha Christien novelliin ja näytelmään Syyttäjän todistaja (novellikokoelmassa Kuoleman koira). Elokuvan pääosissa ovat Tyrone Power, Marlene Dietrich, Charles Laughton ja Elsa Lanchester.
Tarina
Elokuva kertoo menestyksekkäästä asianajajasta nimeltä sir Wilfrid Robarts (Charles Laughton), joka ottaa asiakkaakseen Leonard Volen (Tyrone Power), jota epäillään keski-ikäisen naisystävänsä murhasta. Volen saksalainen vaimo Christine (Marlene Dietrich) lupaa ensin todistaa puolustuksen hyväksi ja antaa miehelleen alibin, mutta kun paljastuu, että hän oli vielä naimisissa toisen kanssa, kun hän nai Volen, ja liitto ei ollut pitävä, tämä ryhtyy syyttäjän todistajaksi. Hän kertoo todistajanaitiossa miehensä tunnustaneen murhanneensa ystävänsä, ja tämän pyytäneen häntä valehtelemaan, mutta hän päättää lopulta kertoa totuuden. Oikeudenkäynnin aikana sir Robarts tapaa juna-asemalla naisen, joka antaa tälle kirjeitä, jotka rouva Vole on kirjoittanut Max-nimiselle henkilölle. Kyseisissä kirjeissä esitetyt seikat antaisivat Christinelle vahvan motiivin valehdella. Wilfrid esittää kirjeet oikeudenkäynnissä, ja valamiehistö toteaa Leonard Volen syyttömäksi. Oikeudenkäynnin jälkeen saliin jäävät vain Wilfrid ja Christine Vole. Vole kertoo lavastaneensa kirjeet ja siten saaneensa miehensä vaikuttamaan syyttömältä, vaikka tiesi tämän todellisuudessa syyllistyneen murhaan. Lisäksi hän kertoo rakastavansa Leonardia ja toimineensa tämän vuoksi siten kuin toimi. Leonard Vole tulee saliin ja tunnustaa asian avoimesti. Häntähän ei voida syyttää uudelleen. Pian hänen syliinsä ryntää nuori tyttö (Ruta Lee), joka on hänen rakastajansa, ja rouva Vole loukkaantuu niin paljon, että puukottaa miehensä kuoliaaksi. Sir Wilfrid päättää puolustaa rouva Volea ja peruu lomansa.[1]
Näyttelijät
| Charles Laughton | … | Sir Wilfrid Robarts |
| Tyrone Power | … | Leonard Steven Vole |
| Marlene Dietrich | … | Christine Helm (Vole) |
| Elsa Lanchester | … | neiti Plimsol |
| Norma Varden | … | Emily Jane French |
| Henry Daniell | … | Mayhew |
| John Williams | … | Brogan-Moore |
| Ian Wolfe | … | Carter |
| Torin Thatcher | … | syyttäjä Myers |
| Una O’Connor | … | Janet McKenzie |
| Francis Compton | … | tuomari Wainwright |
| Philip Tonge | … | ylikomisario Hearne |
| Ruta Lee | … | Diana |
Lähteet
- ↑ Witness for the Prosecution (1957) (Read full synopsis) Tcm.com. 2010. Turner Classic Movies. Viitattu 26.1.2010. (englanniksi)