Tässä artikkelissa aiomme tutkia aihetta Tšernihivin alue syvällisesti ja yksityiskohtaisesti. _Var1 on ollut kiinnostava ja keskustelunaihe jo pitkään, ja tässä artikkelissa aiomme tarkastella sen alkuperää, sen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen merkitystä nykymaailmassa. Tšernihivin alue on ollut perustavanlaatuinen elementti monilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla alusta alkaen vuosien mittaan kehittyneeseen kehitykseensä. Analysoimme eri näkökulmia, tutkimme oleellista dataa ja esittelemme alan asiantuntijoiden mielipiteitä. Tämä artikkeli pyrkii objektiivisella ja kriittisellä lähestymistavalla valaisemaan Tšernihivin alue:tä ja sen vaikutusta nykymaailmaan.
Tšernihivin alue Чернігівська область |
|
---|---|
![]() Lippu |
![]() Vaakuna |
![]() Tšernihivin alueen sijainti Ukrainan kartalla |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Ukraina |
Hallinto | |
– hallinnollinen keskus | Tšernihiv |
– suurin kaupunki | Tšernihiv (265 471 as.)[1] |
Pinta-ala | 31 903 km² (3.) |
Väkiluku (2021) ([1]) | 976 701 (22.) |
Kielet | ukraina (virallinen), venäjä (merkittävällä osalla äidinkieli) |
BKT (2011) |
21 165 milj. UAH[2] (eli 2,0552 mrd. EUR[3] tai 1,6 % Ukrainan BKT:stä) |
– asukasta kohti |
19 357 UAH[2], noin 1 880 EUR[3] (eli 68 % Ukrainan keskiarvotasosta) |
Aikavyöhyke | UTC+2 |
– kesäaika | UTC+3 |
Symbolit | |
– lippu | Tšernihivin alueen lippu |
– vaakuna | Tšernihivin alueen vaakuna |
Lyhenteet | |
– rekisterikilven tunnus |
![]() |
– ISO 3166 | UA-74 |
cg.gov.ua |
Tšernihivin alue (ukr. Чернігівська область, Tšernihivska oblast tai Чернігівщина, Tšernihivštšina) on vajaan miljoonan asukkaan hallinnollinen alue Ukrainan pohjoisosassa. Alueen hallinnollinen keskus on 265 000 asukkaan Tšernihiv.[1][5] Tšernihivin alue rajoittuu idässä Sumyn, etelässä Pultavan ja lounaassa Kiovan alueeseen. Luoteisnaapurina on Valko-Venäjän Homelin alue ja pohjoisessa Venäjän Brjanskin alue.[6][5]
Tšernihivin alue on tärkeä rauta- ja maantieliikenteen kauttakulkureitti: sen kautta kulkevat tärkeimmät valtatiet ja radat Moskovasta, Pietarista ja Minskistä Kiovaan.[5]
Tšernihivin ja Novhorod-Siverskyin kaupungit mainitaan historiallisissa dokumenteissa jo Kiovan Venäjän aikana. 1100-luvulla Tšernihiv oli omana ruhtinaskuntanaan Kiovan jälkeen valtakunnan tärkeimpiä kaupunkeja.[7]
1239 tataarit valloittivat kaupungin. Alue oli seuraavien vuosisatojen aikana osa Liettuan suuriruhtinaskuntaa, Moskovan ruhtinaskuntaa ja autonomista Kasakkahetmanaattia ennen kuin siitä tuli osa Venäjän keisarikuntaa. Ukrainan ensimmäisen lyhyen itsenäisyysjakson (1917–21) jälkeen alueesta tuli osa Ukrainan sosialistista neuvostotasavaltaa kunnes Ukraina itsenäistyi vuonna 1991.[7]
Tšernihivin alueella oli vuoden 2020 alueuudistuksen jälkeen viisi piiriä (pайон). Piireissä on yhteensä 16 kaupunkia, 29 kaupunkityyppistä taajamaa ja 1 464 kylää tai muuta asuttua paikkaa.[1]
Oheisessa taulukossa on lueteltu alueen piirit asukaslukuineen, pinta-aloineen ja hallintopaikkoineen. Alueen piirikeskuksina toimivat kaupungit ovat Tšernihiv (285 234 as.), Nižyn (66 983 as.), Pryluky (52 553 as.), Novhorod-Siverskyi (12 647 as.) ja Korjukivka (12 409 as.).[1][8][9]
Nimi | Ukrainalainen nimi, kyrillinen |
Asukkaita (2021)[1] |
Kaupunki- laiset (%, 2021)[1] |
Pinta-ala (km²)[9] |
Hallintopaikka (2021 as.luku) |
Sijainti- kartta |
---|---|---|---|---|---|---|
Korjukivkan piiri | Корюківський район | 88 329 | 51,7 | 4 600,9 | Korjukivka (12 409 as.) |
![]() |
Nižynin piiri | Ніжинський район | 220 640 | 57,1 | 7 219,0 | Nižyn (66 983 as.) |
![]() |
Novhorod-Siverskyin piiri | Новгород-Сiверський район | 63 670 | 43,4 | 4 630,4 | Novhorod-Siverskyi (12 647 as.) |
![]() |
Prylukyn piiri | Прилуцький район | 152 632 | 61,1 | 5 210,8 | Pryluky (52 553 as.) |
![]() |
Tšernihivin piiri | Чернігівський район | 451 430 | 77,5 | 10 203,9 | Tšernihiv (285 234 as.) |
![]() |
Tšernihivin alueen sisälle jää enklaavina siihen kuulumaton Slavutytš, joka rakennettiin vuosina 1986-1988 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen saastuneelta alueelta evakuoitujen ihmisten asuinpaikaksi, mutta joka kaupunki kuuluu hallinnollisesti Kiovan alueeseen.
Suurin osa Tšernihivin alueesta on Dnepr-joen valuma-alueen viljavaa ja osin soista tasankoa. Kesäisin keskilämpötila on 18–19 celsiusastetta, talvella noin –7 astetta. Vuotuinen sademäärä on noin 570 mm. Alueen kasvukausi on noin 190–200 vuorokautta. Ukrainan halki virtaava Dnepr-joki on alueen luontainen länsiraja. Tšernihivin alue pohjoinen raja on samalla Ukrainan ja Valko-Venäjän valtakunnanraja. Dnepr-joen sivuhaara Desna virtaa alueen halki idästä länteen, ja on sen merkittävin vesireitti. Tšernihivin alueesta noin 20 % on metsän peittämää.[7]
Tšernihivin alueen väkiluku on 2,3 prosenttia Ukrainan väestöstä.[1] Vuoden 2021 väestönennusteen mukaan Tšernihivin alueella oli 976 701 asukasta, joista 642 237 asui kaupunkikeskuksissa ja 334 464 maaseudulla.[7] Vuoden 2001 väestölaskennassa 93,5 % alueen väestöstä oli etniseltä taustaltaan ukrainalaisia.[10]
1900-luvulla Tšernihivin alue kärsi kahdesta vakavasta väestökadosta. Vuosien 1932–1933 Josif Stalinin politiikan aiheuttaman holodomor-nälänhädän aikana alueen väkiluku laski noin kahdesta miljoonasta 1 777 000 asukkaaseen. Myös toinen maailmansota oli alueelle kova isku, ja vuonna 1959 alueen väkiluku oli 1 554 000 asukasta. Alueen väestömäärä on laskenut hitaasti 1960-luvulta lähtien yhteiskuntarakenteen muutoksen seurauksena. Varsinkin maaseutu on tyhjentynyt hitaasti ihmisistä sisäisen muuttoliikkeen vuoksi, eikä alueen kaupunkien väkiluvun lievä kasvu ole riittänyt kompensoimaan väestön vähenemistä. Nykyisin Tšernihivin alue on harvimmin asuttu kaikista Ukrainan hallintoalueista.[7]
Tšernihivin alueen osuus Ukrainan vuoden 2011 BKT:stä oli 1,6 prosenttia eli 21,165 miljardia Ukrainan hryvniaa (UAH) tai vuoden lopun virallisella vaihtokurssilla 2,06 miljardia euroa. Jokaista alueen asukasta kohti kansantuotetta syntyi yhteensä 19 357 UAH eli 1 880 euroa. Tämä oli 68 prosenttia Ukrainan keskiarvosta.[2][3] Vuonna 2013 keskimääräinen kuukausipalkka oli alueella eurooppalaisin alhainen 2 504 UAH tai 243 euroa, mikä oli alle Ukrainan keskiarvon (296 euroa).[11][12]