Nykymaailmassa Unitaariuniversalismi on aihe, josta on tullut erittäin ajankohtainen ja joka on läsnä kaikilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla. Sen vaikutus on havaittavissa politiikassa, yhteiskunnassa, taloudessa ja kulttuurissa. Unitaariuniversalismi on herättänyt kasvavaa kiinnostusta ihmisissä, jotka haluavat ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset. Tässä artikkelissa tutkimme Unitaariuniversalismi:tä perusteellisesti ja kuinka siitä on tullut niin tärkeä aihe nykyään. Sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen analysoimme sen vaikutusta ja roolia nykymaailmassa.
Unitaariuniversalismi on vapaamielinen uskonnollinen suuntaus. Sen kannattajat eivät jaa samoja dogmeja, vaan liike kannustaa jäseniään vapaaseen ajatteluun ja totuuden omatoimiseen etsintään. Universaaliunitarismi korostaa suvaitsevuutta ja jokaisen oikeutta oman elämänkäsityksensä valitsemiseen. Kannattajat voivat tunnustaa jonkin tietyn uskonnon oppeja, mutta joukossa on myös runsaasti sitoutumattomia.[1]
Alun perin unitaariuniversalismissa yhdistyivät unitarismi ja universalismi. Tämä tapahtui virallisesti vuonna 1961, kun keskusjärjestöt The Universalist Churches of America ja American Unitarist Association yhdistyivät Unitarian Universalist Associationiksi (UUA).[2] Vaikka sekä unitarismin että universalismin juuret ovat protestanttisessa uskossa, huomattavaa on, että vain osa nykyisen liikkeen jäsenistä pitää itseään edes kristittyinä.
Unitaariuniversalismia ei aina luokitella uskonnoksi johtuen pyhien kirjoitusten, yhteisten uskontunnustusten ja yhteisten virallisten opinkappaleiden puutteesta. Liikkeen jäsenet voivat edustaa mitä tahansa todellisuuskäsitystä.[2] Universaaliunitaristeihin kuuluu ihmisiä, jotka määrittelevät itsensä kristityiksi, juutalaisiksi, buddhalaisiksi, hinduiksi, pakanoiksi, ateisteiksi, agnostikoiksi ja humanisteiksi.[1]
Moninaisuudestaan huolimatta universaaliunitaristit tunnustavat seitsemän yhteistä periaatetta:
Universaaliunitaristien uskon perustana pidetään seuraavia ”lähteitä”:
Suomen Unitaariuniversalistinen Seura perustettiin vuonna 1996, tavoitteena saada Suomeen avoin vapaamielinen uskonnollinen foorumi, jossa voisi keskustella ja kyseenalaistaa vapaasti.[4] Seura on järjestänyt Helsingissä talvisaikaan kuukausittain kokouksia, joissa on keskustelu, pidetty alustuksia vapaan uskonnollisuuden ilmiöistä sekä järjestetty hartaushetkiä.[5]