Valistunut itsevaltius

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Valistunut itsevaltius, josta on tullut yhä tärkeämpi nyky-yhteiskunnassa. Eri näkökulmista ja yhteyksistä Valistunut itsevaltius on noussut johtajien, tutkijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön kiinnostavaksi kohteeksi. Kautta historian Valistunut itsevaltius on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena, ruokkien keskusteluja ja kysymyksiä, jotka ovat johtaneet merkittäviin edistysaskeliin eri alueilla. Tässä mielessä on olennaista kaivaa syvemmälle Valistunut itsevaltius:n analyysiin, kun otetaan huomioon sen nykyinen vaikutus ja mahdolliset tulevaisuuden vaikutukset, joita sen avulla voimme nähdä. Näin ollen tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja päivitetty näkemys Valistunut itsevaltius:stä, jonka tarkoituksena on edistää tämän nyky-yhteiskunnassa niin tärkeän aiheen ymmärtämistä ja pohdintaa.

Osa artikkelisarjaa
Valtiomuodot
Vallan lähde
Demokratia
(Kansanvalta)
Oligarkia
(Harvainvalta)
Autokratia
(Itsevaltius)
Teokratia
(Uskonnollinen valta)
Anarkia
(Ei hallitsijaa)
Vallan ideologia
Monarkia vs. tasavaltalaisuus
(yhteiskuntapoliittiset ideologiat)
Autoritarismi vs. libertarismi
(sosioekonomiset ideologiat)
Globaali vs. paikallinen
(geokulttuuriset ideologiat)
Vallan rakenne
Yhtenäinen
Asiakasvaltio
Federalismi
Kansainväliset suhteet

Valistunut itsevaltias eroaa muista itsevaltiaista siten, että hän pyrkii noudattamaan valistuksen periaatteita.

Hän saattaa esimerkiksi edistää uskonnonvapautta, omaisuudensuojaa, rangaistusten inhimillistämistä, laillisuusperiaatetta ja alamaisten tasapuolista kohtelua. Valistunut itsevaltias johtaa valtansa yleensä yhteiskuntasopimuksesta Jumalan sijasta.

1700-luvun Euroopan valistuneiksi itsevaltiaiksi sanotuista hallitsijoista kuuluisimpia olivat Preussin kuningas Fredrik II Suuri, keisari Joosef II, Ruotsin kuningas Kustaa III, Venäjän keisarinna Katariina Suuri, Toscanan suurherttua Leopold ja Ranskan keisari Napoleon I.

Monet valistusfilosofit kuten Voltaire ja Diderot kannattivat valistunutta itsevaltiutta parhaana tapana hallita valtiota.

Pyrkiessään sopeutumaan valistuksen aatteisiin valistunut itsevaltius edisti absolutistisen valtion kehittymistä oikeusvaltiota kohti. Tosin itsevaltiaiden perimmäisenä tavoitteena oli usein näillä uudistuksilla tarkoituksena pönkittää omaa mahtiaan.[1]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Maailmanhistorian pikkujättiläinen, päätoimittaja Seppo Zetterberg, 2006, s. 621.