Vankomysiini

Nykyään Vankomysiini:stä on tullut ajankohtainen ja mielenkiintoinen aihe monille yksilöille ja yhteisöille. Vankomysiini on onnistunut vangitsemaan eri-ikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion yhteiskunnallisesta vaikutuksesta populaarikulttuuriin. Tämä artikkeli pyrkii tutkimaan Vankomysiini:n eri puolia ja analysoimaan sen merkitystä, vaikutuksia ja merkitystä nykymaailmassa. Monitieteisen lähestymistavan avulla tavoitteena on tarjota kokonaisvaltainen näkemys Vankomysiini:stä, joka kutsuu lukijan pohtimaan ja kriittisesti analysoimaan tätä todellisuudessamme niin läsnä olevaa aihetta.

Vankomysiini
Vankomysiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(1S,2R,18R,19R,22S,25R,28R,40S)-48-oksi-4,5-dihydroksi-6-(hydroksimetyyli)oksan-2-yyli]oksi-22-(2-amino-2-oksoetyyli)-5,15-dikloori-2,18,32,35,37-pentahydroksi-19-amino]-20,23,26,42,44-pentaokso-7,13-dioksa-21,24,27,41,43-penta-atsaoktasyklopentakonta-3,5,8(48),9,11,14,16,29(45),30,32,34(39),35,37,46,49-pentadekaeeni-40-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 1404-90-6
ATC-koodi A07AA09
PubChem CID 14969
DrugBank APRD01287
Kemialliset tiedot
Kaava C66H75N9Cl2O24 
Moolimassa 1449,3 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus vähäistä
Metabolia Erittyy muuttumattomana
Puoliintumisaika 4–11 tuntia (aikuiset)
6–10 päivää (päivää, munuaisten vajaatoimintaa potevat)
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

B2 (Au), B (USA)

Reseptiluokitus

S4 (Au), POM (UK), ?-only (U.S.)

Antotapa intravenoosinen, oraalinen

Vankomysiini on glykopeptidiryhmään kuuluva antibiootti. Se on tehokas lääke grampositiivisia bakteereja vastaan, mutta käyttöä rajaavat vankomysiinin monet haittavaikutukset. Vankomysiinin kemiallinen kaava on C66H75Cl2N9O24, moolimassa 1449,3 g/mol ja CAS-numero 1404-90-6.

Historia

Vankomysiinin eristi ensimmäisen kerran tutkija EC Kornfeld Borneon viidakoista saadusta maanäytteestä, ja ainetta tuottavalle bakteerille annettiin nimeksi Streptomyces orientalis. Vankomysiini tuli markkinoille vuonna 1958 kauppanimellä Vancocin.

Toiminta

Vankomysiinin toimintamekanismi on bakteerin soluseinän muodostumisen estäminen. Bakteerit eivät yleensä kehitä resistenssiä vankomysiinille. Lääke tehoaa pääasiassa grampositiivisiin bakteereihin. Vankomysiini täytyy annostella suoneen, koska se ei imeydy suolistosta ja aiheuttaa ärsytystä lihakseen pistettäessä.[1]

Käyttö

Vankomysiinillä on paljon haittavaikutuksia, joten sitä käytetään lähinnä "viimeisen linjan lääkkeenä" vaarallisissa bakteeri-infektioissa. Yleisesti ottaen vankomysiinillä on kaksi käyttöaihetta. Sillä hoidetaan infektioita, joiden aiheuttaja on muille antibiooteille resistentti stafylokokki, kuten MRSA (metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus) tai MRSE (multiresistentti Staphylococcus epidermis). Vankomysiiniä käytetään suun kautta otettuna myös Clostridium difficile-superinfektion hoitoon, jos muut lääkkeet eivät tehoa.[1]

Haittavaikutukset

Vankomysiini on varsin myrkyllinen lääke, jolla on useita haittavaikutuksia. Tavallisia (yli 1 prosentti potilaista) haittavaikutuksia ovat suoneen annosteltaessa paikallinen kipu, tromboflebiitti ja allergiset reaktiot, jotka voivat ilmetä nokkosihottumana, punoituksena, hengenahdistuksena (hengityksen vaikeutuminen) tai kutinana. Harvinaisia (0,1–1 prosenttia) sivuvaikutuksia ovat kuulon alenema ja munuaisvauriot. Erittäin harvinaisia (alle 0,1 prosenttia) haittoja ovat muun muassa kuume, huimaus, tinnitus, pahoinvointi, toksinen epidermaalinen nekrolyysi (kuoliosta johtuva kudoksen irtoaminen), anafylaksia (äkillinen ja vakava allerginen reaktio), trombosytopenia (verihiutaleniukkuus), neutropenia ja eosinofilia.[2]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Koulu, Tuomisto (toim.): Farmakologia ja toksikologia. Medicina, 6. painos (2001), s. 803–826. ISBN 951-97316-1-X
  2. ↑ Pharmaca Fennica (internet-versio). Vankomysiini. Aineisto päivitetty 6.1.2007. Sivu luettu 9.2.2007.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vankomysiini.