Vartiomoottorivene 14
Tässä artikkelissa perehdymme Vartiomoottorivene 14:n kiehtovaan maailmaan, aiheeseen, joka on ajan mittaan herättänyt kiinnostusta ja uteliaisuutta lukemattomissa ihmisissä. Vartiomoottorivene 14 on elementti, joka on läsnä jokapäiväisen elämän eri puolilla historiasta tieteeseen, taiteeseen ja kulttuuriin. Näillä linjoilla tutkimme eri näkökohtia, jotka tekevät Vartiomoottorivene 14:stä aiheen, jota kannattaa käsitellä ja analysoida yksityiskohtaisesti. Uppoudumme sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan löytö- ja tiedonmatkalle, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää Vartiomoottorivene 14:n tärkeyttä ja merkitystä ympärillämme olevassa maailmassa.
| VMV-14 | |
|---|---|
 piirros aluksesta |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Turun Veneveistämö, Turku |
| Poistui palveluskäytöstä | tuhoutui 15. syyskuuta 1944 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 30,7 t |
| Pituus | 25,6 m |
| Leveys | 4,4 m |
| Syväys | 1 m |
| Koneteho |
Ares-moottori 560 hv risteilymoottori: 180 hv |
| Nopeus | 23,8 solmua |
| Miehistöä | 8 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 1 × Lahti 20 mm |
Vartiomoottorivene 14 (VMV 14) oli 1935 valmistunut Suomen merivartioston vartiomoottorivene.
Valmistus
Eduskunta osoitti 9. tammikuuta 1934 hallituksen käyttöön vartiomoottoriveneiden hankintaan 20 miljoonaa markkaa alkoholin salakuljetuksen jatkuessa Suomenlahdella. Sisäasiainministeriö tilasi Turun Veneveistämöltä kymmenen vartiomoottorivenettä (VMV 8 - 17) ja niihin Ares-kaasuöljymoottorit. Kummankin pääkoneen teho oli 520 ja apukoneen 170 hevosvoimaa. Alus saavutti 23,5 solmun nopeuden. Aluksen pituus oli 25,6 ja leveys 4,3 metriä. Se oli puurunkoinen ja sen aseistuksena oli 20 millimetrin pikatykki. Tilatut vartiomoottoriveneet nostivat viirinsä ensi kertaa samaan aikaan 30. kesäkuuta 1935.[1]
Palvelus
Alus oli talvisodassa vuosina 1939–1940 sukellusvenehävittäjälaivueessa. Jatkosodassa alus oli vuonna 1941 varmistuslaivueessa, vuonna 1942 1. vartiomoottorivenelaivueessa ja vuosina 1943–1944 2. vartiomoottorivenelaivueessa.
VMV 14 kuului panssarilaiva Ilmarisen varmistusosastoon operaatio Nordwindissä 13. syyskuuta 1941. Alus löysi pinnalta räjähdyksessä surmansa saaneen kansimestarin ruumiin ja toi sen Utön satamaan. Ainoana löytyneenä vainaja haudattiin Hietaniemen sankarihautaan edustamaan tuhossa kaatuneita.[2]
VMV 14 tuhoutui saksalaiseen tykkituleen operaatio Tanne Ostissa Suurkylän satamassa Suursaaressa.
Lähteet
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
- Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
- Peuranheimo, Orvo - Pirhonen, Jouko - Killinen, Kullervo: Laivat puuta, miehet rautaa - Moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941-1944. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1956.
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the Fighting Ships 1922-1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 2006. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
| 1. tilaus | VMV 3 |
|---|---|
| 2. tilaus | VMV 1 - VMV 2 |
| takavarikko | VMV 4 |
| 3. tilaus | VMV 5 - VMV 6 |
| 4. tilaus | VMV 7 |
| 5. tilaus | VMV 8 - VMV 9 - VMV 10 - VMV 11 - VMV 12 - VMV 13 - VMV 14 - VMV 15 - VMV 16 - VMV 17 |
| Suojeluskunta | VMV 18 - VMV 19 - VMV 20 |
| Saksa | VMV 101 - VMV 102 - VMV 103 - VMV 104 |
| Edeltäjä: tullin luovuttamat – Seuraaja: Koskelo-luokka |