Nykymaailmassa Vilistäjät:stä on tullut monille ihmisille yleinen ja kiinnostava aihe. Sen vaikutukset kattavat eri alueita ja sen vaikutukset näkyvät yhä selvemmin yhteiskunnassa. Vilistäjät on herättänyt keskustelua, tutkimusta ja pohdiskelua vaikutuksestaan ja ulottuvuudestaan riippumatta siitä, onko kyseessä henkilökohtainen, työ tai sosiaalinen alue. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia Vilistäjät:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin ja seurauksiin ympäristössämme. On tärkeää ymmärtää ja analysoida perusteellisesti Vilistäjät, jotta saamme kattavan ja objektiivisen näkemyksen sen merkityksestä jokapäiväisessä elämässämme.
Vilistäjät | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
Heimo: |
Vilistäjät Acanthisittidae Sundevall, 1872 |
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Vilistäjät (Acanthisittidae) on Uuden-Seelannin kotoperäinen varpuslintuheimo, johon kuuluu kaksi sukua ja neljä lajia, joista kaksi on hävinnyt.
Vilistäjät ovat pieniä, alle 10 cm pitkiä, lähellä maanpintaa vilistäviä lintuja, jotka muistuttavat peukaloista, mutta eivät ole sen lähisukuisia. Elossa olevat kaksi lajia ovat huonoja lentäjiä ja hävinneet lajit olivat mahdollisesti lentokyvyttömiä. Vilistäjät ovat väriltään ruskean ja harmaan kirjavia, niillä on ohut nokka ja pyrstö sojottaa pystyssä kuten peukaloisen. Ne ovat hyönteissyöjiä ja rakentavat pesänsä puiden alaoksien tai kivien kätköön.
Pensasvilistäjä ja isovilistäjä hävisivät vasta eurooppalaisten asutettua Uuden-Selannin. Jo aikaisemmin, maorien ja polynesianrotan saapumisen jälkeen, oli hävinnyt kaksi vilistäjälajia.
Vilistäjiin kuuluu 3 sukua ja 4 lajia[1]: