Nykyään Viomysiini on aihe, joka on kaikkien huulilla, joko sen merkityksen nyky-yhteiskunnassa, historiallisen merkityksen tai ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavan vaikutuksensa vuoksi. Viomysiini on pitkään ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiinnostuksen kohteena, ja sen vaikutus on havaittavissa jokapäiväisen elämän eri puolilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Viomysiini:n merkitystä analysoimalla sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja sen roolia nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi perehdymme sen historiaan, sen kehitykseen ajan mittaan ja sen merkityksellisyyteen nykyään tavoitteenamme tarjota täydellinen ja yksityiskohtainen näkemys tästä laajasta ja monimuotoisesta aiheesta.
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
![]() | |
Viomysiini
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(3S)-3,6-diamino-N--6--9,12-bis(hydroksimetyyli)-2,5,8,11,14-pentaokso-1,4,7,10,13-penta-atsasykloheksadek-15-yyli]heksanamidi | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | ? |
PubChem CID | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C25H43N13O10 |
Moolimassa | 685,691 |
SMILES | Etsi tietokannasta: | ,
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | ? |
Metabolia | ? |
Puoliintumisaika | ? |
Ekskreetio | ? |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | Intramuskulaarinen injektio |
Viomysiini (VM) on antibiootti. Se on suuresti kanamysiinin ja streptomysiinin kaltainen, mutta SM:aa heikkotehoisempi. Edellisten tapaan, sitä saatettiin käyttää tuberkuloosin hoitoon, muttei juuri ensisijaisesti. Tämän lääkkeen haittavaikutukset olivat nekin samantyyppisiä.[1]
Viomysiinin toksisuus oli suurta, ja se saattoi vahingoittaa munuaisia ja kuulohermoa. Yleensä viomysiinin käyttöönotto tuberkuloosia hoidettaessa oli johtunut hoidettavan tbc:n bakteerikannan hoitoresistenssistä. Lääke ruiskutettiin sulfaattina ja pistoksina lihakseen eli intramuskulaarisesti. Annos oli 2 grammaa, joka jaettiin kahteen osaan. Lääkettä annosteltiin kolmasti viikossa.[1]