Tämänpäiväisessä artikkelissa aiomme puhua Virnasara:stä, aiheesta, joka on saanut suurta merkitystä viime vuosina. Virnasara on aihe, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion ympäri maailmaa, synnyttänyt keskusteluja, ristiriitaisia mielipiteitä ja loputonta tutkimusta sen ymmärtämiseksi paremmin. Tässä artikkelissa tutkimme Virnasara:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja historiasta sen vaikutuksiin nykyiseen yhteiskuntaan. Se on syvä ja paljastava matka, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää Virnasara:n tärkeyttä elämässämme.
Virnasara | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
Suku: | Sarat Carex |
Laji: | pilulifera |
Kaksiosainen nimi | |
Carex pilulifera |
|
Katso myös | |
Virnasara (Carex pilulifera) on sarakasvien heimoon kuuluva kasvilaji. Virnasara voidaan jakaa kahteen alalajiin: euroopanvirnasara (Carex pilulifera subsp. pilulifera) ja azorienvirnasara (Carex pilulifera subsp. azorica). Näistä kahdesta Suomessa esiintyy nimialalajia euroopanvirnasaraa.
Virnasaran ensimmäinen Ruotsissa julkaistu havainto on Tukholmasta 1700-luvun lopulta[1].
Virnasara on voimakkaasti mätästävä, ja mättäät voivat olla melko kookkaitakin. Alimmat lehtitupet ovat väriltään harmahtavia, ja lehdet ovat sileitä sekä tasaisia.[1]
Virnasara on erilaistähkäinen saralaji, ja sen kukintona oleva tähkistö koostuu yleensä yhdestä hedetähkästä sekä 1–3 emitähkästä. Hedetähkä on tähkistössä ylinnä. Emitähkät ovat tiiviisti, muodoltaan pyöreitä ja kooltaan melko pieniä. Emikukat ovat kolmeluottisia. Kukinnon tukilehti on tähkistöä lyhyempi. Tähkäsuomut ovat vaaleanruskeita ja niissä on vihreä keskisuoni. Pullakot ovat pieniä, pyöreitä ja karvakärkisiä.[1]
Virnasara kasvaa tyypillisesti kuivilla ja paahteisilla paikoilla, kuten erilaisilla kallioilla, mäenrinteillä ja nummilla[1]. Virnasara on melko yleinen eteläisessä ja keskisessä Ruotsissa[1]. Suomessa virnasaraa kasvaa yleisesti Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa[2] eli niin sanotulla vuokkovyöhykkeellä.