Nykymaailmassa Who’s That Girl (elokuva) on jatkuvan keskustelun ja kiinnostuksen aihe monille ihmisille. Who’s That Girl (elokuva) on onnistunut vangitsemaan kaiken ikäisten, sukupuolten ja ammattien huomion yhteiskunnan vaikutuksesta populaarikulttuurin merkitykseen. Kautta historian Who’s That Girl (elokuva) on ollut tutkimuksen, analyysin ja keskustelun kohteena, mikä on johtanut sen vaikutusten ja seurausten ymmärtämiseen eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme Who’s That Girl (elokuva):n merkitystä ja sen kehittymistä ajan myötä sekä sen vaikutusta nykymaailmaan.
Who’s That Girl | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | James Foley |
Käsikirjoittaja | Andrew Smith |
Tuottaja | |
Säveltäjä | Stephen Bray |
Kuvaaja | Jan de Bont |
Leikkaaja | Pembroke J. Herring |
Pukusuunnittelija | Deborah Lynn Scott |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | The Guber-Peters Company |
Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
Ensi-ilta |
|
Kesto | 92 min |
Alkuperäiskieli | Englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Who’s That Girl on James Foleyn ohjaama yhdysvaltalainen screwballkomediaelokuva vuodelta 1987. Sen pääosissa olivat Madonna ja Griffin Dunne.[1] Se on uusi versio Howard Hawksin klassikkokomediasta Hätä ei lue lakia (1938).
Madonna | … | Nikki Finn |
Griffin Dunne | … | Loudon Trott |
Bibi Besch | … | Ms. Worthington |
John McMartin | … | Simon Worthington |
John Mills | … | Montgomery Bell |
Haviland Morris | … | Wendy Worthington |
Coati Mundi | … | Raoul |
Drew Pillsbury | … | etsivä Doyle |
Robert Swan | … | etsivä Bellson |
Elokuvan soundtrack on Who’s That Girl.
Erkki Huhtamo kuvasi elokuvaa ensi-illan jälkeen Filmihullussa degeneroituneeksi toisinnoksi 1930-luvun screwball-komediasta. Hänen mielestään elokuva oli ”veltosti ”ohjattu”” ja ”kehnosti näytelty.[2]
Tapani Maskulan arvostelu elokuva televisioesityksen yhteydessä 1992 oli myönteinen. Hän kirjoitti: ”Mitä enemmän teoksiin[3] tulee ajallista etäisyyttä, sitä selvemmin ne paljastavat ansionsa pinnallisten muotikuohujen alta.” Hän piti sitä ”riemastuttavana” versiona Hätä ei lue lakia -elokuvasta. Hän valitti kuitenkin, ettei kaikkia hauskoja oivalluksia pystytä kytkemään tyydyttäväksi kokonaisuudeksi.[4]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen teilaa elokuvan erittäin kevyeksi komedianlatuskaksi ja antaa sille yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[5]