Zélia Gattai

Nykymaailmassa Zélia Gattai on saavuttanut merkittävän merkityksen useilla alueilla. Sen vaikutus on ulottunut yhteiskuntaan, politiikkaan, kulttuuriin ja talouteen, ja se on luonut vaikutuksen, jota ei voida sivuuttaa. Henkilökohtaisella tai globaalilla tasolla Zélia Gattai on herättänyt erityistä kiinnostusta ja motivoinut tärkeitä keskusteluja ja tutkimusta. Tässä artikkelissa perehdymme Zélia Gattai:n kiehtovaan universumiin ja tutkimme sen monia puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin, kuinka Zélia Gattai on merkinnyt ennen ja jälkeen nykyajan elämän eri osa-alueilla.

Zélia Gattai (2. heinäkuuta 1916 – 17. toukokuuta 2008) oli brasilialainen kirjailija.[1] Hän tuli tunnetuksi varsinkin muistelmateoksillaan mutta julkaisi myös lastenkirjallisuutta ja muuta. Hän kirjoitti portugaliksi.

Gattai syntyi São Paulossa italialaisten maahanmuuttajien tyttäreksi. Hän oli vuosina 1945–2001 naimisissa kirjailija Jorge Amadon kanssa.

Gattain oma kirjallinen ura käynnistyi vasta vuonna 1979 teoksella Anarquistas, graças a Deus. Hän nousi kuitenkin nopeasti maansa nykykirjallisuuden kärkinimiin, ja hän täytti vuodesta 2001 Brasilian kirjallisuuden akatemian 23. tuolin. Hän oli kuollessaan 91-vuotias.[2]

Teokset

  • Anarquistas, graças a Deus (1979)
  • Um chapéu para viagem (1982)
  • Senhora dona do baile (1984)
  • Reportagem incompleta (1987)
  • Jardim de inverno (1988)
  • Pipistrelo das mil cores (1989)
  • O segredo da rua 18 (1991)
  • Chão de meninos (1992)
  • Crônica de uma namorada (1995)
  • A casa do Rio Vermelho (1999)
  • Cittá di Roma (2000)
  • Jonas e a sereia (2000)
  • Códigos de família (2001)
  • Jorge Amado um baiano sensual e romântico (2002)
  • Vacina de Sapo e outras lembranças (2005)

Lähteet

  1. ↑ Biografia Fundacio Jorge Amado. Arkistoitu 30.5.2019. Viitattu 14.9.2019.
  2. ↑ Zélia Gattai Academia Brazil. Viitattu 14.9.2019.