Aleksanteri I (Jugoslavia)

Tässä artikkelissa tutkimme lisää Aleksanteri I (Jugoslavia)-aihetta, joka on viime vuosina kiinnittänyt niin tutkijoiden, ammattilaisten kuin harrastajienkin huomion. Syntymisestään lähtien Aleksanteri I (Jugoslavia) on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla, mikä on synnyttänyt keskusteluja ja pohdiskeluja, jotka ovat merkittävästi edistäneet tietämyksen kehittämistä sellaisilla aloilla kuin tiede, teknologia, kulttuuri ja yhteiskunta yleensä. Näillä sivuilla uppoudumme Aleksanteri I (Jugoslavia):n kiehtovaan maailmaan ja analysoimme sen eri puolia, sen vaikutusta ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Aloitamme sen alkuperästä sen mahdolliseen tulevaan kehitykseen löytö- ja ymmärrysmatkalle, jonka avulla voimme arvostaa Aleksanteri I (Jugoslavia):n merkitystä ja potentiaalia nykymaailmassa.

Aleksanteri I
Jugoslavian kuningas
Valtakausi 16. elokuuta 1921 – 9. lokakuuta 1934
Edeltäjä Pietari I
Seuraaja Pietari II
Syntynyt Alexandr
16. joulukuuta 1888
Cetinje, Montenegron ruhtinaskunta
Kuollut 9. lokakuuta 1934 (45 vuotta)
Marseille, Ranska
Puoliso Marie von Hohenzollern-Sigmaringen
Lapset Pietari II
Tomislav
Andreas
Suku Karađorđević
Isä Pietari I
Äiti Montenegron Zorka
Uskonto ortodoksi
Nimikirjoitus

Aleksanteri I (serb. Краљ Александар Карађорђевић); (16. joulukuuta 1888 Cetinje, Montenegron ruhtinaskunta – 9. lokakuuta 1934 Marseille, Ranska) oli Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan (vuodesta 1929 Jugoslavian) kuningas vuosina 1921–1934 ja Karađorđevićien dynastian päämies.[1]

Suku ja koulutus

Hänen isänsä oli kuningas Pietari I [1] ja äitinsä Montenegron prinsessa Ljubica (1864–1890), joka naimisissa tunnettiin nimellä Zorka. Hänellä oli neljä sisarusta, joista vanhin sisar Elena (1884–1962) avioitui venäläisen ruhtinas Ioann Konstantinovitš Romanovin kanssa. Alexandr menetti äitinsä alle kaksivuotiaana.

Aleksanteri vietti lapsuutensa Montenegrossa, hänet oli koulutettu Genevessä. Hän kävi sotilaskoulua Pietarissa ja sittemmin Belgradissa. Aleksanteri ei ollut perheen esikoinen, vaan vuodesta 1903 kruununperijä oli ollut hänen vanhempi veljensä prinssi Georgi, Đorđe Karađorđević (1887–1972), joka julistettiin kyvyttömäksi hallitsemaan maata. Syynä olivat poliittiset tapahtumat etenkin serbien keskuudessa. Kahden skandaalin seurauksena prinssi Đorđe pakotettiin luovuttamaan perimys veljelleen. Hän oli hyökännut ranskalaisen opinto-ohjaajansa kimppuun sekä murhannut kamaripalvelijansa potkimalla vuonna 1909. Đorđe palveli menestyksekkäästi armeijassa, kunnes hänet suljettiin mielisairaalaan vuonna 1925. Hän vapautui Titon kommunistihallinnon aikana vuonna 1945.

Aleksanteri kävi Suomessa toukokuussa 1907 opiskellessaan Pietarissa aatelisnuorukaisia hovivirkoihin valmistavassa paašikoulussa. Matka kesti vain pari päivää ja kohteena oli Imatra ja Vallinkoski. Aleksanterin mukana oli paašikoulun opettaja, eversti Dimitrov ja heidän oppaanaan Suomessa oli viipurilainen liikemies Vilho Sobolev-Suurla.[2]

Ensimmäisen Balkanin sodan (1912–1913) aikana Aleksanteri oli ensimmäisen armeijan komentaja. Hän voitti Kumanovon ja Bitolan taistelut ja toisen Balkanin sodan aikana vuonna 1913 Bregalnicassa.

Aleksanteri toimi komentajana ensimmäisessä maailmansodassa. Kuuluisassa Kolubaran taistelussa vuonna 1914 Serbia voitti Itävalta-Unkarin armeijan ylivoimaisesti. 24. kesäkuuta 1914 hänestä tuli valtionhoitaja isänsä huonontuneen terveydentilan vuoksi.

Vuonna 1915 Serbian armeija hävisi monia taisteluita keskusvaltoja vastaan ja Aleksanterin piti vetäytyä Albanian kautta Korfun saarelle jossa suunniteltiin uusi strategia. Kun armeija oli saanut uusia aseita ja sen joukot olivat kunnossa ne palasivat takaisin sotimaan ja Thessalonikin rintamalla armeija löi vihollisensa vuonna 1918.

Avioliitto ja perilliset

Aleksanteri avioitui 8. heinäkuuta 1922 Romanian prinsessa Marie von Hohenzollern-Sigmaringenin (1900–1961) kanssa, joka oli Romanian kuningas Ferdinand I:n ja Edinburghin prinsessa Marie Alexandra Victorian tytär.

Heille syntyi kolme lasta:

• Pietari II (1923–1970), avioitui Kreikan ja Tanskan prinsessa Alexandran kanssa

• Tomislav Kađorđević (1928–2000), avioitui (1) Badenin prinsessa Margaritan (1932–2013) kanssa, avioero 1981; (2) Linda Mary Bonneyn (1949–2013) kanssa

• Andrej Karađorđević (1929–1990), avioitui (1) Hessenin prinsessa Christina Margarethen kanssa, avioero 1961; (2) Leiningenin prinsessa Kira Melitan (1930–2005) kanssa; (3) Milica Andjelkovicin (1926–2020) kanssa

Kuningas

Vuonna 1921 Aleksanterista tuli Serbian kuningas isänsä Pietari I:n jälkeen. Vuonna 1929 hän kumosi perustuslain ja keskitti vallan itselleen. Samassa yhteydessä maan nimi muutettiin Jugoslaviaksi.

Murha

Aleksanteri I:n murha

Aleksanteri saapui valtiovierailulle 9. lokakuuta 1934 Marseilleen. Ranskan ulkoministeri Louis Barthou tuli kuningasta vastaan satamaan. Heidän autonsa lähdettyä satamasta kohti keskustaa, eräs mies astui esille ja ampui Aleksanteria ja ulkoministeri Barthou’ta, joista jälkimmäinen kuoli myöhemmin sairaalassa. Murhaaja oli Vlado Tšernozemski,[3] Makedonian vallankumousliikkeen johtaja Ivan Mihailovin autonkuljettaja. Poliisit repivät Tšernozemskin maahan ja yhdessä turvamiesten kanssa polkivat murhaajan hengiltä. Kun yleisö poistui poliisin käskystä, Tšernozemski oli kuollut.

Aleksanteri I:n murha oli ensimmäinen poliittinen murha, joka saatiin kuvattua filmille. Kuvaaja seisoi vain muutaman metrin päässä murhapaikalta. Varsinaista ampumista filmillä ei näy.[4] Kuvaaja oli kuvannut koko vierailun aina satamasta lähtien.

Aleksanteri I haudattiin Pyhän Yrjön kirkkoon Belgradiin. Aleksanterin poika Pietari II oli vielä 11-vuotias. Aleksanterin serkusta Paulista tuli sijaishallisija kunnes Pietari täytti 18 vuotta.

Kunnianosoituksia

Jugoslavialaiset

Lähde:[5]

Ulkomaalaiset

Lähde:[5]

Lähteet

  1. ↑ a b Alexander I, Encyclopedia Britannica. Viitattu 10.9.2014.
  2. ↑ Kuningas Aleksanterin suomenmatka, Hakkapeliitta, 30.10.1934, nro 44, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 27.10.2024
  3. ↑ Rare photographs capture the assassination of King Alexander I of Yugoslavia, 1934 Rare Historical Photos. 10.9.2016. Viitattu 11.7.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Mysteries in the Archives: 1934 The Assassination of King Alexander of Yugoslavia. Univ. Manitoba. Arkistoitu 11.9.2014. Viitattu 10.9.2014.
  5. ↑ a b Acović, Dragomir: Slava i čast: Odlikovanja među Srbima, Srbi među odlikovanjima, s. 273–289. Službeni Glasnik, 2012. (serbiaksi)

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Pietari I 		Jugoslavian kuningas
1921–1934 		Seuraaja:
Pietari II