Nykymaailmassa Amlodipiini:stä on tullut erittäin tärkeä ja monia ihmisiä kiinnostava aihe. Amlodipiini on onnistunut herättämään huomiota ja herättämään keskustelua eri alueilla joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai arkipäiväisten näkökohtien vaikutuksensa vuoksi. Siksi on tärkeää syventyä tähän aiheeseen, analysoida sen vaikutuksia ja ymmärtää sen merkitys nykyisessä kontekstissa. Tämän artikkelin aikana tutkimme Amlodipiini:n eri puolia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan. Tavoitteena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus tästä kiehtovasta aiheesta.
![]() | |
![]() | |
Amlodipiini
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
3-O-etyyli-5-O-metyyli-2-(2-aminoetoksimetyyli)-4-(2-kloorifenyyli)-6-metyyli-1,4-dihydropyridiini-3,5-dikarboksylaatti | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | C08 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C20H25N2ClO5 |
Moolimassa | 408,876 g/mol |
SMILES | Etsi tietokannasta: | ,
Fysikaaliset tiedot | |
Sulamispiste | 178–179 °C |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | 64–90 % |
Proteiinisitoutuminen | 97,5 % |
Metabolia | Hepaattinen |
Puoliintumisaika | 30–50 tuntia |
Ekskreetio | Renaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | Oraalinen |
Amlodipiini on kalsiumkanavan salpaaja, jota käytetään verenpainelääkkeenä (Suomessa valmistenimillä Amlobel, Amlodipin, Amloratio ja Norvasc[1]). Se laajentaa verisuonia estämällä sileää lihaksistoa. Tabletteja on joko 5 tai 10 mg. Sitä käytetään myös angina pectorikseen. Lääke on pitkävaikutteinen ja otetaan kerran päivässä; puoliintumisaika on 35–55 tuntia. Amlodipiini on niin sanottu verisuoniselektiivinen kalsiumkanavan salpaaja, joka ei merkittävästi lamaa sydämen toimintaa. Amlodipiini tuli markkinoille vuonna 1990 ja siitä on saatavilla useita rinnakkaisvalmisteita.
Amlodipiini on WHO:n listalla yhteiskunnalle tärkeimmistä lääkkeistä.[2]
Yleisiä haittavaikutuksia ovat huimaus, joka johtuu verenpaineen laskusta sekä turvotus nilkoissa. Päänsärkyä ja sydämentykytystä myös esiintyy. Yleistä on myös punastuminen. [3]
Yliannostus voi olla suhteellisen pienellä annoksellakin vaarallinen. Yliannostus romahduttaa verenpaineen ja häiritsee sydämen toimintaa. Kalsiumestäjät aiheuttavat 48 % sydän- ja verisuonilääkkeiden yliannostuskuolemista. Hoitona on muun muassa kalsium, glukagoni ja noradrenaliini. Sydäntä ja verenkiertoa on syytä valvoa tarkkaan.[4]
L-tyyppi |
---|