Anders Kyander

Tässä artikkelissa tutkimme Anders Kyander:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on herättänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion. Anders Kyander on alkuperästään nykypäivän merkityksellisyyteen asti aihe, joka on jättänyt merkittävän jäljen yhteiskuntaan. Seuraavilla sivuilla perehdymme Anders Kyander:n monimutkaisiin yksityiskohtiin ja analysoimme sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tämän uteliaan tutkimuksen avulla toivomme paljastavamme Anders Kyander:n tärkeyden ja merkityksen ja tarjoavamme lukijoillemme täydellisemmän ja rikastuttavamman käsityksen tästä jännittävästä aiheesta.

Anders Kyander (Andreas Georgii) (k. 1693) oli Rantasalmen kirkkoherra, rovasti ja valtiopäivämies.

Koulutus ja tulo Rantasalmelle

Andersin isä Georgius Andreae Kyander oli Ristiinan seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra. Isä onnistui lähettämään kaksi poikaansa Tarton yliopistoon opiskelemaan, vaikka koulutus oli hyvin kallista. Andersista tuli ylioppilas Tartossa 21. kesäkuuta 1650 ja hänet mainitaan yliopiston respondenttina vuonna 1654.

Hän toimi tämän jälkeen Viipurin läänin läntisen jalkaväkirykmentin (Casp. Koskullin rykm.) rykmentinpastorina vuonna 1655 ja Viipurin ratsuväkirykmentin (Erik Krusen rykm.) rykmentinpastorina vuonna 1656.[1] Vuodet rykmentinpastorina laskettiin yleisesti korvaavan moninkertaisesti palvelun rauhan aikana ja Kyander nimitettiin 1659 Rantasalmen kirkkoherran Anders Matthiaen rinnalle kirkkoherraksi.[2] Nimitys ei ollut pitäjäläisten mieleen ja he kirjelmöivätkin asiasta piispalle painottaen samalla vanhan kirkkoherran sairaalloisuudestaan huolimatta hoitaneen työnsä hyvin.

Työ Rantasalmella

Kyander omisti Rantasalmella talon Kolkonjärven kylässä. Palkkansa kirkkoherra sai pitäjäläisiltä muun muassa viljana ja niinpä katovuosina 1667–1669 talonpojat vitkastelivat kirkkoherran saatavien maksuissa. Tällöin lautamiehet määrättiin auttamaan rovastia saatavien keruussa.[3] Hänellä oli myös myöhemmin vaikeuksia palkkasaatavien keruussa. Vuoden 1688 käräjillä Kyander kuulutti: ”Vaikka aika oli raskas ja Jumala rankaisi maata katovuodella, niin oli hänen elätettävä omaisensa ja ostettava ravinto rahalla.”

Kirkkoherran työhön kuului kirkollisten asioiden lisäksi runsaasti maallisia tehtäviä. Syyskäräjillä 1667 Kyander valitti, etteivät pitäjäläiset tulleet pitäjänkokouksiin kuulutuksista huolimatta, ja sai aikaan kolmen markan uhkasakon laiminlyöjille. Samalla kertaa kuulutettiin seuraava kokous joulukuun 7. päiväksi 1667. Mies jokaisesta talosta kutsuttiin silloin kirkkoon päättämään piispan määräämästä penkkijaosta.[4]

Kokous penkkijärjestyksestä ei ilmeisesti ollut onnistunut, sillä jo kaksi vuotta myöhemmin 1669 Anders Ramin rouva Margareta Gyllenlood ja rouva Klickin rouvan palvelija Lars Pentinpoika joutuivat käsirysyyn paikoista. Kun asioita myöhemmin selvitettiin, kävi ilmi, että Gyllenlood oli aiemmin kysynyt Kyanderilta mihin saisi istua. Kirkkoherra oli luvannut minkä tahansa mieluisan paikan. Kun sitten Gyllenlood otti rouva Klickin paikan, töni syrjäytetyn vallasnaisen palvelija Lars Pentinpoika rouvaa, joka puolestaan sivalsi palvelijaa korville. Toisen pääsiäispäivän kirkkorauha rikkoontui, kirkko tyhjennettiin ja palvelus siirrettiin toimitettavaksi pitäjäntupaan.[5] Savon pitäjistä juuri Rantasalmella oli useimmin riitaa kirkon istumajärjestyksestä.

Palkkasaataviensa ohella kirkkoherra yritti vaurastua myös muuten. Asuinpaikkansa Kolkonjärven pohjoispäästä Kyander osti ratsumestari Sölfwerarmilta myllyn.[6] Koska kuitenkin Kolkontaipale oli ratsutalo, piti sen varustaa sotilas asepalvelukseen. 1680-luvulla talon sotilas kuoli [7] ja niin oli varustettava uusi mies. Sama ilmenee vuonna 1659, kun Hannes Taskinen velkoi Kyanderilta Puolan sodassa kaatuneen poikansa palkkasaatavia 42½ taaleria.[8] Rovastikin kasvatti hevosia. Kun hän vuonna 1684 sattui ostamaan Klas Hannunpojalta sairaan hevosen, se tartutti kirkkoherran muut eläimet ja aiheutti peräti kahdeksan juhdan kuoleman.[9]

Kyander edusti papistoa Tukholman valtiopäivillä 1672[10]. Rovastin arvon hän sai 1679.

Kirjallinen toiminta

Anders Kyander julkaisi painettuna useita tekstejä:

  • ”Sorge-tankar öfwer the : högtbedröfwelige och oförmodeliga tijdender, om herr Carol Gustafs wår allernådigaste konungz ... dödelige hädanfärd...” (Turku 1660) (kuningas Kaarle X Kustaan muistoksi)
  • "Hans höggrefl. excell:zies Rijks Drotzens wälbetrodde befalningsman öfwer Brahelinna och des lähn... Her Hans Bomgårdh... (hautajaisruno ilman painopaikkaa, 1660) (drotsi ja linnanvouti Hans Bomgårdin muistoksi)
  • ”Een kårt och eenfaldigh : predikan om alla trogna Gudz barns eviga uthkårelse och nådewahl...” (saarna Viipurin tuomiokirkossa 1662 pidetyssä pappiskokouksessa, painettu Turussa 1663)
  • ”Menniskiones älendighetz betrachtande...” (hautajaisruno Viipurin provianttimestarin Jacob Matsson Östermanin muistoksi, painettu Turussa 1664)

Lisäksi Kyanderin Tarton-vuosilta on säilynyt runsaasti latinankielisiä runoja, joista tunnetuin on hautajaisruno Epicedium vuodelta 1652.

Perhe

Kyander oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen vaimo oli Emerentia Klöfverskjöld, Viipurin linnanpäällikön Aron Johaninpoika Klöfverskjöldin tytär. Heidän lapsensa olivat:

  • Aron, Rantasalmen kirkkoherran apulainen [11]
  • Agneta, jonka puoliso Sulkavan kirkkoherra Anders Molander
  • Anna, jonka puoliso rykmentinpastori Erik Fabrelius [12]
  • Helena, jonka puoliso 1 Rantasalmen kappalainen Israel Villander [13] ja puoliso 2 luutnantti Karl Gustaf Svärdfelt
  • Emerentia, jonka puoliso Viipurin ratsuväkirykmentin saarnaaja Josef Björnburger [14]

Kyanderin toinen vaimo oli Helena Rundeel, Savonlinnan komendantin Anders Rundeelin tytär. Heidän lapsensa:

  • Kristiina, jonka puoliso Rantasalmen kappalainen Jakob Hallitius [15]
  • Anders, kappalainen [16]
  • Maria Elisabet, jonka puoliso Kiteen kirkkoherra Henrik Winter [17]
  • Karl Göran
  • Johan, lääninrovasti[18]

Lähteet

  1. ↑ Kotivuori, Yrjö: Anders Kyander. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 17.4.2009.
  2. ↑ Salonheimo, V.: Savon historia 2:II.lähde tarkemmin?
  3. ↑ Salonheimo, V.: Savon historia 2:II, s. 234.
  4. ↑ Salonheimo, V.: Savon historia 2:II, s. 489.
  5. ↑ Salonheimo, V.: Savon historia 2:II, s. 513.
  6. ↑ Salonheimo, V.: Savon historia 2:II, s. 265.
  7. ↑ Salonheimo, V.: Savon historia 2:II, s. 451.
  8. ↑ Salonheimo, V.: Savon historia 2:II, s. 60.
  9. ↑ Salonheimo, V.: Savon historia 2:II, s. 248.
  10. ↑ Salonheimo, V.: Savon historia 2:II, s. 434.
  11. ↑ Kotivuori, Yrjö: Aron Kyander. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  12. ↑ Kotivuori, Yrjö: Erik Fabrelius. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  13. ↑ Kotivuori, Yrjö: Anders Willander. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  14. ↑ Kotivuori, Yrjö: Josef Björnburger. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  15. ↑ Kotivuori, Yrjö: Jakob Hallitius. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  16. ↑ Kotivuori, Yrjö: Anders Kyander. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  17. ↑ Kotivuori, Yrjö: Henrik Winter. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  18. ↑ Kotivuori, Yrjö: Johan Kyander. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.