Tässä artikkelissa Belgorodin alue:tä käsitellään globaalista ja avoimesta näkökulmasta, jotta voidaan tarjota kattava näkemys tästä aiheesta. Sen merkitys, seuraukset ja mahdolliset haasteet tällä hetkellä analysoidaan. Samoin tarkastellaan erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia, jotta voidaan tarjota panoraamanäkymä, jonka avulla lukijat ymmärtävät syvällisesti Belgorodin alue:n merkityksen eri yhteyksissä. Kattavan analyysin avulla pyrimme osallistumaan tästä aiheesta käytävään keskusteluun ja pohdiskeluun tarkoituksenamme tarjota uusia näkökulmia ja rikastuttaa tietoa Belgorodin alue:stä.
Belgorodin alue Белгоро́дская о́бласть |
|
---|---|
![]() Korenjoki Belgorodin alueella |
|
![]() Lippu |
![]() Vaakuna |
![]() Alueen sijainti Venäjällä |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Venäjä |
Federaatiopiiri | Keskinen |
Piiritasoisia kaupunkeja | 6 |
Piirejä | 22 |
Perustettu | 6. tammikuuta 1954 |
Hallinto | |
– hallinnollinen keskus | Belgorod |
– kuvernööri | Vjatšeslav Gladkov |
Pinta-ala | 27 100 km² |
Väkiluku (2010) | 1 532 526[1] |
Lyhenteet | |
– ISO 3166 | RU-BEL |
Belgorodin alueen internetsivut | |
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
|
Belgorodin alue (ven. Белгоро́дская о́бласть, Belgorodskaja oblast) on hallinnollinen alue Lounais-Venäjällä.
Belgorodin alue rajoittuu etelässä ja lännessä Ukrainaan (Sumyn, Harkovan ja Luhanskin alueet), pohjoisessa Kurskin alueeseen ja idässä Voronežin alueeseen. Belgogradin sijaitsee Keski-Venäjän ylängön lounaisosassa. Alueen merkittävimmät joet ovat alueen länsiosasta alkunsa saava Donets ja Oskol.
Toisessa maailmansodassa Belgorodin alue oli Saksan miehittämä vuosina 1941–1943.
Alueen asukasluku on 1 532 526 henkeä (vuonna 2010).[1] Kaupunkiväestön osuus oli paria vuotta aiemmin 66,6 %.[2] Suurimmat kaupungit ovat Belgorod (356 426 as.), Staryi Oskol (221 163 as.) ja Gubkin (88 562 as.).[1]
Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan asukkaista 92,9 % on venäläisiä ja 3,8 % ukrainalaisia.[3]
Belgorodin alue on yksi Venäjän federaation jäsenistä eli subjekteista. Sen pääkaupunki on Belgorod. Aluehallinnon johdossa on kuvernööri ja alueduuma. Paikallista itsehallintoa varten alue on jaettu 6 kaupunkipiirikuntaan ja 21 piiriin.
Belgorodin alueen bruttokansantuote oli Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 yhteensä 397 069,9 miljoonaa ruplaa eli 1,06 % Venäjän federaation BKT:stä.[4] Jokaista alueen asukasta kohti BKT:tä kertyi vuodessa 259,1 tuhatta ruplaa eli noin 6 347 euroa.[1][5] Tämä oli lähellä (99 %) Venäjän keskiarvotasoa.
Belgorodin alueella on kaivos-, koneenrakennus-, metalli-, kemian-, rakennusaine- ja elintarviketeollisuutta. Kaivosteollisuus tuottaa pääasiassa rautamalmia. Maanviljely tuottaa viljaa, sokerijuurikasta, auringonkukan siemeniä ja eteerisiä öljykasveja. Lisäksi on karjataloutta.