Kemerovon alue

Tässä artikkelissa tutkimme Kemerovon alue:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on herättänyt ihmisten huomion ja kiinnostuksen ympäri maailmaa. Kemerovon alue:llä on rikas historia ja merkittävä vaikutus jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin, ja sillä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnassa aikojen saatossa. Tarkastellaan perusteellisen analyysin avulla Kemerovon alue:n eri puolia ja ulottuvuuksia sen alkuperästä ja kehityksestä sen nykyiseen vaikutukseen. Olitpa Kemerovon alue:n asiantuntija tai vain perehtyväsi tähän aiheeseen, tämä artikkeli tarjoaa sinulle arvokasta tietoa ja ainutlaatuisia näkökulmia, joiden avulla ymmärrät paremmin sen tärkeyden ja merkityksen nykymaailmassa.

Kemerovon alue
Ке́меровская о́бласть
Kuznetskin Alataun vuoristoa
Kuznetskin Alataun vuoristoa
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Alueen sijainti Venäjällä
Alueen sijainti Venäjällä

Koordinaatit: 55°21′N, 86°05′E

Valtio Venäjä
Federaatiopiiri Siperia
Piiritasoisia kaupunkeja 18
Piirejä 19
Perustettu 26. helmikuuta 1943
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Kemerovo
 – suurin kaupunki Novokuznetsk
 – kuvernööri Aman Tulejev
Pinta-ala 95 500[1] km²
Väkiluku (2010) 2 763 135[2]
Lyhenteet
 – ISO 3166 RU-KEM
Kemerovon alueen internetsivut
Aikavyöhyke UTC+7 (MSK+4)

Kemerovon alue (ven. Ке́меровская о́бласть, Kemerovskaja oblast) on Venäjän federaatioon kuuluva runsaan 2,7 miljoonan asukkaan federaatiosubjekti Etelä-Siperiassa. Kemerovon alue tunnetaan Venäjän hiilentuotannon keskuksena; alueella sijaitsee maailman suurimpiin kuuluva Kuzbassin hiilikenttä.[3][1]

Maantiede

Alue rajoittuu pohjoisessa Tomskin alueeseen, idässä Krasnojarskin aluepiiriiriin ja Hakassiaan, etelässä Altain tasavaltaan sekä lännessä Altain aluepiiriiriin ja Novosibirskin alueeseen.

Kemerovon alue on pääasiassa ylänköä, joka muuttuu vuoristoksi etelään ja kaakkoon päin mentäessä. Aivan pohjoisin osa kuuluu Länsi-Siperian alankoon. Alueen merkittävin joki on Obiin laskeva Tom.

Historia

Kemerovon alue on perustettu 26. tammikuuta 1943. Tosin alueen ensimmäinen kaupunki, nykyinen Novokuznetsk, perustettiin venäläisen historiakirjoituksen mukaan 1618. Alueella oli toki asuttuja taajamia myös ennen kuin venäläishallinto otti alueen hallintaansa.

Hallinto

Kemerovon alue on yksi Venäjän federaation alue (subjekti) ja sen pääkaupunki on Kemerovo (1925–1932 nimenä Štšeglovsk). Kemerovon aluehallinnosta vastaavat kuvernööri ja Lakiasäätävä kokous. Nykyinen kuvernööri on Aman Tuleev. Alue on jaettu hallinnollisesti 19 piiriin ja 18 kaupunkialueeseen.

Piirit

Kemerovon alueen kartta
Kemerovon alue
Suurimmat taajamat
 > 300 000 as.
 100 000-300 000 as.
  30 000-100 000 as.
  10 000-30 000 as.
  < 10 000 as.
Kemerovon alueen kartta. Kartalla on esitetty alueen yli 40 000 asukkaan kaupungit.

Talous

Kemerovon alueen osuus Venäjän bruttokansantuotteesta oli tilastokeskus Rosstatin mukaan 622,5 miljardia Venäjän ruplaa vuonna 2010, eli 1,66 prosenttia maan bruttokansantuotteesta (37 398,5 mrd. RUB). Alueen laskennallinen BKT henkeä kohti jäi alle Venäjän keskitason. Vuonna 2010 se oli jokaista aluepiirin 2,76 miljoonaa asukasta kohti noin 5 519 EUR/vuosi (eli oli 86 % maan keskiarvotasosta 6 413 EUR).[4][2][5]

Kemerovon alue sijaitsee Kuznetskin laakiolla, joka on yksi Venäjän merkittävimpiä kivihiilen tuotantoalueita.[1] Kivihiilen lisäksi alueelta saadaan rautamalmia ja polymetalleja. Tärkeimmät teollisuudenalat ovat metalli-, koneenrakennus-, kemian-, elintarvike-, puunjalostus- ja kevytteollisuus. Maataloudessa on keskitytty karjatalouteen ja vihannesten viljelyyn. Lisäksi on mehiläisten tarhausta ja turkismetsästystä.

Väestö

Kemerovon alueen asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 2 763 135.[2] Enemmistö alueen asukkaista on venäläisiä, mutta alueella asuu myös ukrainalaisia, tataareja ja tšuvasseja ja šooreja. Yli 70 % alueen väestöstä asuu yhdeksässä suurimmassa kaupungissa.

Vuoden 2010 lokakuussa järjestetyn väestönlaskennan mukaan Kemerovon alueen suurimmat, yli 30 000 asukkaan kaupungit olivat: Novokuznetsk (547 904 as.), Kemerovo (532 981 as.), Prokopjevsk (210 130 as.), Mežduretšensk (101 678 as.), Leninsk-Kuznetsk (101 666 as.), Kiseljovsk (98 365 as.), Jurga (81 533 as.), Belovo (76 764 as.), Anžero-Sudžensk (76 646 as.), Beresovski (47 279 as.), Osinniki (46 001 as.), Myski (43 038 as.) ja Mariinsk (40 526 as.).[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c Kemerovo Region 2004. Kustannusyhtiö Kommersant, kommersant.com. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 10.3.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  3. ↑ Kemerovo region: coal-mining center of Russia 2010. rt.com. Viitattu 10.3.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  5. ↑ Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 10.3.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla