David Stove

Tämä artikkeli käsittelee aihetta David Stove, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. David Stove on herättänyt kiinnostusta asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa merkityksellisyytensä ja eri osa-alueiden vaikutuksensa vuoksi. Kautta historian David Stove on ollut tutkimuksen ja analyysin kohteena, mikä on antanut meille mahdollisuuden syventää sen merkitystä ja merkitystä. Tässä mielessä on olennaista syventää David Stove:n ympärillä olevia erilaisia ​​lähestymistapoja ja näkökulmia, jotta voidaan ymmärtää sen merkitys ja panos alalla, jolla se toimii. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota laaja ja yksityiskohtainen näkemys David Stove:stä ja tarjota elementtejä, jotka rikastavat tietoa ja edistävät tämän aiheen kriittistä ja pohdiskelevaa analyysiä.

David Stove
Henkilötiedot
Syntynyt15. syyskuuta 1927
Kuollut2. kesäkuuta 1994
Koulutus ja ura
Koulukunta analyyttinen filosofia
australialainen materialismi
Vaikutusalueet tieteenfilosofia

David Charles Stove (15. syyskuuta 1927 – 2. kesäkuuta 1994) oli australialainen filosofi, joka oli erikoistunut tieteenfilosofiaan. Stove edusti niin kutsuttua australialaista realismia.

Stove opiskeli filosofiaa Sydneyn yliopistossa, ja sai vaikutteita muun muassa John Andersonilta ja tämän realismista. Hän opetti sekä New South Walesin yliopistossa (vuodesta 1952) että Sydneyn yliopistossa (vuodesta 1960). Stove jäi eläkkeelle vuonna 1987. Hän teki itsemurhan 66-vuotiaana kärsittyään ruokatorven syövästä.

Stove arvosteli tieteenfilosofiassaan David Humen lähestymistapaa induktion ongelmaan sekä aikalaistensa Karl Popperin, Thomas Kuhnin, Imre Lakatoksen ja Paul Feyerabendin irrationalismina pitämäänsä ajattelua. Hän esitti positiivisen vastauksen induktion ongelmaan teoksessaan The Rationality of Induction (1986).

Stove kritisoi lisäksi platonismin vaikutusta, marxismia, feminismiä[1] ja postmodernismia. Stove oli myös sosiobiologian kriitikko. Kirjassaan Darwinian Fairytales hän kuvasi sitä uudeksi uskonnoksi, jossa geenit esittävät jumalten osaa[2]. Stoven kiistellyistä näkemyksistä ovat esimerkkeinä artikkelit ”The Intellectual Capacity of Women” ja ”Racial and Other Antagonisms” (julkaistu teoksissa Cricket versus Republicanism ja Against the Idols of the Age).

Teoksia

  • Probability and Hume’s Inductive Scepticism. Oxford: Clarendon, 1973.
  • Popper and After. Four Modern Irrationalists. Oxford: Pergamon, 1982.
  • The Rationality of Induction. Oxford: Clarendon, 1986.
  • The Plato Cult and Other Philosophical Follies. Oxford: Blackwell, 1991.
  • Cricket versus Republicanism. (Toimittaneet James Franklin & R. J. Stove) Sydney: Quakers Hill Press, 1995.
  • Darwinian Fairytales. Selfish Genes, Errors of Heredity and Other Fables of Evolution. Aldershot: Avebury Press, 1995.
  • Against the Idols of the Age. (Toimittanut Roger Kimball) New Brunswick (US); London (UK): Transaction, 1999.
  • On Enlightenment. (Toimittanut Andrew Irvine) New Brunswick (US); London (UK): Transaction, 2002.

Lähteet

  1. ↑ Teichman, Jenny: The Intellectual Capacity of David Stove. Philosophy, 2001, 76. vsk. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (englanniksi)
  2. ↑ Stove, David: A New Religion The Royal Institute of Philosophy. Viitattu 14.5.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Nykyaikaiset filosofit
Analyyttiset filosofit
Mannermaiset filosofit
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:David Stove