Edmund Randolph

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Edmund Randolph:n kiehtovaan maailmaan. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskunnassa tutkimme kaikkia tähän aiheeseen liittyviä olennaisia ​​näkökohtia. Seuraavilla riveillä analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla, sen kehitystä ajan myötä sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuudessa. Käsittelemme sekä sen myönteisiä että negatiivisia puolia tavoitteena antaa lukijalle täydellisempi ja tasapainoisempi käsitys Edmund Randolph:stä. Liity kanssamme tälle matkalle ja löydä kaikki, mitä on tiedettävä tästä kiehtovasta aiheesta.

Edmund Randolph
Yhdysvaltain 2. ulkoministeri
2. tammikuuta 1794 – 20. elokuuta 1795
Presidentti George Washington
Edeltäjä Thomas Jefferson
Seuraaja Timothy Pickering
Yhdysvaltain 1. oikeusministeri
26. syyskuuta 1789 – 26. tammikuuta 1794
Presidentti George Washington
Edeltäjä Virka perustettu
Seuraaja William Bradford
Virginian 7. kuvernööri
1. joulukuuta 1786 – 1. joulukuuta 1788
Edeltäjä Patrick Henry
Seuraaja Beverley Randolph
Henkilötiedot
Syntynyt10. elokuuta 1753
Williamsburg, Virginia, Brittiläinen Amerikka
Kuollut12. syyskuuta 1813 (60 vuotta)
Clarkin piirikunta, Virginia, Yhdysvallat
Ammatti asianajaja, poliitikko
Puoliso Elizabeth Nicholas
Tiedot
Puolue federalistit
Uskonto episkopaalinen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Edmund Jennings Randolph (10. elokuuta 1753 Williamsburg – 12. syyskuuta 1813 Clarkin piirikunta) oli Yhdysvaltain ulkoministeri vuosina 1794–1795.[1]

Randolph valittiin vuonna 1786 Virginian osavaltion kuvernööriksi ja 1789 presidentti George Washington nimitti hänet oikeusministerikseen. Thomas Jeffersonin erottua ulkoministerin tehtävistä, Washington nimitti Randolphin hänen seuraajakseen. Erottuaan 1795 hän palasi Virginiaan toimiakseen lakimiehenä. Randolph toimi puolustusasianajajana Aaron Burrin maanpetosoikeudenkäynnissä.[1][2]

Lähteet

  1. ↑ a b Edmund Jennings Randolph Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.7.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Biographies of the Secretaries of State: Edmund Jennings Randolph (1753–1813) Office of the Historian. Viitattu 14.7.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla