Nykymaailmassa Eteläsaamelaiset:stä on tullut erittäin tärkeä ja suuren yleisön kiinnostava aihe. Sen vaikutukset ylittävät rajat ja kattavat jokapäiväisen elämän eri osa-alueet terveydestä talouteen, mukaan lukien teknologia ja kulttuuri. _Var1 on kiinnittänyt tutkijoiden, tutkijoiden, liikemiesten, aktivistien ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt kaikenlaisia keskusteluja, tutkimuksia ja toimia. Sen vaikutus on kiistaton, ja sen tutkiminen on ratkaisevan tärkeää ymmärtääksemme paremmin maailmaa, jossa elämme. Tässä artikkelissa tutkimme Eteläsaamelaiset:n eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä yhteiskunnassamme, analysoimme sen vaikutusta globaalilla tasolla ja pohdimme sen mahdollisia tulevia vaikutuksia.
Eteläsaamelaiset | |
---|---|
Väkiluku | noin 1200 |
Asuinalueet |
![]() ![]() |
Kielet | Eteläsaame |
Uskonnot | Luterilaisuus |
Eteläsaamelaiset ovat saamelaisten alkuperäiskansaan kuuluva etninen ryhmä. Heidän alkuperäiskielellään eteläsaamella on noin 600 puhujaa[3]. Norjassa eteläsaamelaisia on Pohjois-Trøndelagin läänissä sekä Helgelandissa Nordlandin läänissä ja Ruotsissa Taalainmaan ja Jämtlandin lääneissä. Parhaiten eteläsaamelainen kulttuuri on säilynyt Norjassa ja eritoten Snåsan ja Hattfjelldalin kunnissa.
Eteläsaamelaisten historiasta ei tiedetä paljon. Ei esimerkiksi tiedetä kuinka paljon eteläsaamelaisia on historian aikana ollut. Eteläsaamelaiset elivät metsästyksellä ja keräilyllä. Ensimmäiset kirjalliset maininnat eteläsaamelaisista ovat 1500-luvulta.[4] Vuonna 1689 tapahtui yhteenotto eteläsaamelaisten ja norjalaisten välillä, saamelaiset tappoivat kaikki Nordlin kylän asukkaat. Norjalaiset tekivät vuorostaan kostoretkiä saamelaisten kimppuun. 1600-luvulta peräisin olevista lähteissä kerrotaan eteläsaamelaisten omaksuneen poronhoidon. Tämä johtui luultavasti väestönkasvusta jonka vuoksi metsästyksellä ei voinut enää elättää kaikkia.[5] 1700-luvulta lähtien eteläsaamelaiset mainitaan teksteissä yhä useammin. 1700-luku johti myös lisääntyviin konflikteihin poronkasvattajien ja maanviljelijöiden välillä.
1800-luvulla alkoivat norjalaistamistoimet saamelaisia ja kveenejä vastaan. Norjalaistamistoimet ja saamelaisten kulttuurin häviäminen nostatti kansallistunnetta saamelaisten joukossa. Eräs eteläsaamelainen saamelaisaktivisti oli Daniel Mortenson. Nykypäivänä eteläsaamelaiset ovat vaarassa kadota kulttuurin häviämisen seurauksena.
Eteläsaamelaisilla oli muiden saamelaisten tapaan seitoja. Lisäksi eteläsaamelaisten tiedetään uhranneen esineitä, kuten rahoja, jumalille. Erikoinen piirre eteläsaamelaisten uhreissa oli karhujen uhraaminen. Norjan puolelta eteläsaamelaisten asuinaluetta on löydetty luolia täynnä karhunluita. Eteläsaamelaiset hautasivat usein itsensä mukana karhun hampaita tai muita sen luita.[6]