Kraasnan virolaiset

Tässä artikkelissa aiomme tutkia Kraasnan virolaiset:n vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Kraasnan virolaiset on aihe, joka on viime vuosina kiinnittänyt tutkijoiden, ammattilaisten ja asiantuntijoiden huomion ja synnyttänyt laajaa keskustelua eri aloilla. Alkuperäistään sen vaikutukseen ihmisten jokapäiväiseen elämään Kraasnan virolaiset on merkinnyt ennen ja jälkeen tapaa, jolla elämme ja suhtaudumme ympäristöömme. Yksityiskohtaisen analyysin avulla Kraasnan virolaiset:een liittyvistä keskeisistä näkökohdista pyrimme ymmärtämään sen tärkeyden, sen seuraukset ja mahdolliset ratkaisut sen asettamiin haasteisiin vastaamiseksi.

Kraasnan virolaiset
Kraasna maarahvas
Merkittävät asuinalueet
 Venäjä
Kielet viro, venäjä
Uskonnot luterilaisuus
Sukulaiskansat itämerensuomalaiset kansat

Kraasnan virolaiset olivat Krasnogorodskojen kauppalan ja Opotškan kaupungin väliselle alueelle Venäjälle muuttaneita virolaisia. He käyttivät itsestään nimitystä Kraasna maarahvas. Kraasna-nimitys tuli Krasnogorodskojen vanhasta nimityksestä Krasnyi, joka kääntyi viron kielessä Kraasnaksi. Nykyisin Kraasnan virolaiset ovat sulautuneet ympäröivään venäläisväestöön.

Eteläviron murteiden tai kielten kehitys fennougristi Petri Kallion mukaan vironkielisessä puussa.

Historia

Ensimmäiset tiedot virolaisten laajamittaisesta muutosta alueelle ovat 1500-luvulta. Heidän elämää ja oloja tutkineen Oskar Kallaksen mukaan he olivat moisionomistajien alueelle siirtämiä talonpoikia, tai tuolloin tyhjälle alueelle muuttaneita vapaita talonpoikia.[1] On myös arveltu, että virolaisia olisi siirretty Kraasnaan vuoden 1700 paikkeilla Setumaalta.[2] Kallas teki tutkimusmatkan alueelle vuonna 1902 ja laski 32 kylää, joissa asui yhteensä 1 977 virolaista. Heistä miehiä oli 999 ja naisia 978. Viroa osasi kuitenkin vain 85 miestä ja 14 naista. Pian tämän jälkeen viimeisetkin puhujat katosivat.[1] Vain muutama vanha ihminen taitoi puutteellisesti viroa 1910-luvun alussa Kraasnassa.[2]

Lähteet

  • Seppo Zetterberg: Viro – historia, kansa, kulttuuri, s. 350–351. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-806-9

Viitteet

  1. ↑ a b Zetterberg, Seppo: Viro – historia, kansa, kulttuuri, s. 350–351. Helsinki: SKS, 1996. ISBN 978-951-717-806-8
  2. ↑ a b 1353-1354 (Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti) runeberg.org. Viitattu 17.9.2024.