Turjansaamelaiset

Nykymaailmassa Turjansaamelaiset:stä on tullut tärkeä aihe laajalle yhteiskunnalle. Ilmestymisestään lähtien Turjansaamelaiset on aiheuttanut suuren vaikutuksen eri alueilla, synnyttänyt keskusteluja, keskusteluja ja ristiriitaisia ​​mielipiteitä. Sen vaikutus on ylittänyt rajoja ja on herättänyt kiinnostuksen aiheen asiantuntijoissa sekä väestössä yleensä. Sen merkityksellisyyden vuoksi on tärkeää analysoida yksityiskohtaisesti ja objektiivisesti kaikki Turjansaamelaiset:een liittyvät näkökohdat ja ymmärtää sen vaikutukset, seuraukset ja mahdolliset ratkaisut. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Turjansaamelaiset-ilmiötä sen alkuperästä nykyiseen tilanteeseen. Tavoitteena on tarjota täydellinen ja rikastuttava näkökulma tähän maailmanlaajuisesti kiinnostavaan aiheeseen.

Turjansaamelaiset
Väkiluku 100 (vuonna 2010)
Asuinalueet  Venäjä
Kielet venäjä, turjansaame
Uskonnot ortodoksisuus

Turjansaamelaiset ovat saamelaisten alkuperäiskansaan kuuluva etninen ryhmä Venäjällä. Turjansaamelaisista, kiltinänsaamelaisista ja akkalansaamelaisista käytetään yhteisnimeä Kuolan saamelaiset. Turjansaamelaisten määräksi vuonna 2010 arvioitiin sata henkilöä. Turjansaamen kieli on lähes hävinnyt. Sitä puhui vuonna 2010 vain kaksi henkilöä.[1]

Turjansaamelaisten perinteinen asuinalue on Terinranta eli Turjanranta, jolla tarkoitetaan lähinnä Kuolan niemimaan Vienanmeren puoleista rannikkoa suunnilleen Ponoin ja Umban välissä Svjatoi Nos -niemestä Varzugajokeen[2][3]. Tällä alueella on pitkään asunut myös venäjänkielisiä pomoreja sekä karjalaisia.[4][5] Alue ei ole pääosin tundraa vaan metsää. Alueelle on idästä tullut myös komeja. Turjansaamelaisten pääelinkeinoja olivat vuotuisen poronhoitoon liittyvän kierron lisäksi kalastus ja metsästys.[6]

Lähteet

  1. ↑ Nilsen, Thomas: Sami languages disappears barentsobserver.com. 19.2.2010. Viitattu 24.10.2019.
  2. ↑ Turjanranta Eksonyymit. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 25.10.2019.
  3. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 242. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010. Teoksen verkkoversio Viitattu 25.10.2019.
  4. ↑ Varandej: Терский берег, Часть 1, общая livejournal.com. 22.7.2011. Unicef. Viitattu 21.10.2019 (venäjäksi).
  5. ↑ Jaakko Forsman ja työryhmä: Iso Tietosanakirja XIII, s. 868,894. Helsinki: Otava, 1937.
  6. ↑ Helena Ruotsala: Kuolan saamelaisten historia Saamelaiskulttuurin ensyklopedia. Editoitu wikikoodille 2014. Arkistoitu 21.10.2019. Viitattu 21.10.2019.

Kirjallisuutta

  • Hajdú, Péter (toim.): Suomalais-ugrilaiset. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1975. ISBN 951-717-068-8
  • Hakamies, Pekka: Ison karhun jälkeläiset. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 697) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1998. ISBN 951-717-989-8
  • Laakso, Johanna (toim.): Uralilaiset kansat: Tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16485-2
  • Krauss, M. E. 1997. The indigenous languages of the North: A report on their present state. In H. Shoji and J. Janhunen (eds.), Northern minority languages: Problems of survival, pp. 1–34. Osaka and Fairbanks: National Museum of Ethnology and Alaska Native Language Center, University of Alaska Fairbanks.