Heikki Jussila (maallikkosaarnaaja)

Heikki Jussila (maallikkosaarnaaja):n maailmassa on laaja valikoima aiheita, keskusteluja ja mielipiteitä, jotka pyörivät niiden merkityksen ja yhteiskunnallisen vaikutuksen ympärillä. Heikki Jussila (maallikkosaarnaaja) on jo pitkään ollut mielenkiinnon ja keskustelun kohteena, joka on synnyttänyt loputtomasti tutkimusta, analyyseja ja pohdiskeluja sekä akateemisella alalla että suurella yleisöllä. Sen vaikutus ulottuu monille eri aloille politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja teknologiaan, joista jokainen tuo ainutlaatuisen näkökulman Heikki Jussila (maallikkosaarnaaja):n merkitykseen ja merkitykseen jokapäiväisessä elämässämme. Tässä artikkelissa tutkimme Heikki Jussila (maallikkosaarnaaja):n eri puolia ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan, tavoitteenamme tarjota panoraamanäkymä sen monimutkaisuudesta ja vaikutuksesta elämäämme.

Heikki Jussila (17. elokuuta 186326. lokakuuta 1955)[1] oli suomalainen kansakoulunopettaja ja vanhoillislestadiolainen maallikkosaarnaaja, joka on kirjoittanut tärkeitä kirjoja vanhoillislestadiolaiselle kristillisyydelle. Heikki Jussilan saarnatoiminnan kautta hyvin monet ihmiset "saivat parannuksen armon" vanhoillislestadiolaisuuteen. Hän oli vanhoillislestadiolaisen rovastin Oskari Heikki Jussilan (Oskar Henrik, 16. huhtikuuta 1888 Leppävirta – 24. huhtikuuta 1955 Alatornio) isä. Vanhoillislestadiolainen maallikkosaarnaaja, opettaja Jaakko Jussila oli Heikki Jussilan veli. Heikki Jussila asui Leppävirralla vuosina 1887–1908.[2]

Teoksia

  • 1948 Kutsujan armo laestadiolaisessa kristillisyydessä. Oulu (tai "Kutsujan armo lestadiolaisessa kristillisyydessä" tai "Kutsujan armo")
  • Jussila Heikki: Iankaikkinen evankeliumi. Sidottu, 305s, Suomen Rauhanyhdistyksen Keskusyhdistys - 1974 (tämän painoksen painovuosi). (Raamatunselitysteos)

Lähteet

  • Mauri Kinnunen: Herätysliike kahden kulttuurin rajalla. Lestadiolaisuus Karjalassa 1870–1939. Jyväskylän yliopisto, 2004. ISBN 951-39-1815-7 pdf-dokumentti (PDF).

Viitteet

  1. Heikki Jussila Genealogia.fi. Arkistoitu 28.7.2021. Viitattu 28.7.2021.
  2. Kinnunen 2004. s. 1–589