Nykymaailmassa Hydromorfoni:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Hydromorfoni tarjoaa kiehtovan skenaarion, joka ansaitsee tutkimisen perusteellisesti. Tämä artikkeli pyrkii analysoimaan Hydromorfoni:een liittyviä eri näkökohtia sekä tarjoamaan kattavan näkemyksen, jonka avulla lukija ymmärtää paremmin sen tärkeyden ja vaikutuksen eri alueilla. Näillä sivuilla perehdymme sen alkuperään, kehitykseen, haasteisiin ja mahdollisiin ratkaisuihin tarjotaksemme täydellisen näkökulman, joka rohkaisee pohdiskelemaan ja keskusteluun Hydromorfoni:n ympärillä.
![]() | |
Hydromorfoni
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
4, 5α-epoksi-3-hydroksi-17-metyylimorfinan-6-oni | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | N02 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C17H19NO3 |
Moolimassa | 285,338 g/mol |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | Oraalinen: 30–35 %, Intranasaalinen: 52–58 %[1] |
Metabolia | Hepaattinen |
Puoliintumisaika | 2–3 tuntia[2] |
Ekskreetio | Renaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
C (US) |
Reseptiluokitus |
Controlled (S8) (AU)Schedule I (CA)Class A (UK) |
Riippuvuusalttius | Korkea |
Antotapa | Oraalinen, intramuskulaarinen, intravenoosinen, intranasaalinen, ihonalainen, transdermaalinen, rektaalinen |
Hydromorfoni (nimenä myös dihydromorfinoni) on puolisynteettinen morfiinijohdannainen, jota tavallisimmin käytetään hydromorfonihydrokloridina (C17H19NO3 - HCl, CAS 71-68-1). Se on tarkoitettu pitkäaikaisen kovan kivun ja kivuliaan kuivan yskän hoitoon. Se ei sovellu akuutin kivun hoitoon.[3] Muiden opioidien tapaan sekin on μ-opioidireseptorin agonisti vaikuttaen samaan tapaan teholtaan, sen ollessa noin kymmenkertainen morfiiniin verrattuna. Morfiinista poiketen hydromorfoni on hyvin rasvaliukoinen.[4]
Suomessa myyntilupa on hydromorfonia sisältävillä lääkevalmisteilla Hydofon, Hydromorphone ja Palladon[5] ja englantia puhuvassa maailmassa tuotemerkillä Dilaudid.[6]
Hydromorfoni syntetisoitiin Saksassa 1924.
Yhdysvalloissa hydromorfonia on 2010-luvulla käytetty teloituksissa myrkkyruiskeen yhtenä ainesosana yhdessä midatsolaamin kanssa ainakin Ohiossa ja Arizonassa.[7]