Tämä artikkeli käsittelee aihetta Ibuprofeeni, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta ja kiistaa. Ibuprofeeni on aihe, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön huomion, koska se on merkityksellinen ja vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkitaan Ibuprofeeni:een liittyviä seurauksia, haasteita ja mahdollisia ratkaisuja tavoitteena tarjota täydellinen ja tasapainoinen näkökulma tähän aiheeseen. Lisäksi esitellään erilaisia Ibuprofeeni:n ympärillä syntyneitä näkökulmia ja keskusteluja, jotta lukijalle saadaan laaja ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
![]() | |
![]() | |
Ibuprofeeni
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(RS)-2-propaanihappo | |
Kauppanimet | |
Ardinex, Burana, Ibumax, Ibumetin, Ibuprofen-ratiopharm, Ibusal, Ibutabs, Ibuxin, Pedea | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | M01 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C13H18O2 |
Moolimassa | 206,3 g/mol |
Fysikaaliset tiedot | |
Sulamispiste | 76 °C |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | 49–73 % |
Proteiinisitoutuminen | 99 % |
Metabolia | Hepaattinen |
Puoliintumisaika | 1,8–2 tuntia |
Ekskreetio | Renaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria | |
Reseptiluokitus |
itsehoitovalmiste (FI) |
Antotapa | Peroraalinen, rektaalinen ja topikaalinen |
Ibuprofeeni on laajasti käytetty tulehduskipulääke. Ibuprofeeni syntetisoitiin 1961 Bootsin lääketehtaassa Isossa-Britanniassa ja patentoitiin 1962. Työryhmään kuuluivat tohtori Stewart Adams, kemisti John Nicholson ja teknikko Colin Burrows.[1] Lääke tuli Isossa-Britanniassa markkinoille reseptilääkkeenä 1969 nimellä Brufen ja tuli ensimmäisen kerran myyntiin ilman reseptiä vuonna 1983. Lääkeaineen patentti on rauennut, ja sitä on saatavissa useana rinnakkaisvalmisteena. Kuten muillakin tulehduskipulääkkeillä, ibuprofeenin vaikutusmekanismina on syklo-oksygenaasientsyymin toiminnan estäminen ja sitä kautta prostaglandiinisynteesin inhibointi.
Ibuprofeenia saa Suomessa apteekeista 200 mg ja 400 mg vahvuisina tabletteina ja poretabletteina ilman reseptiä. Lisäksi sitä on saatavilla 400 mg vahvuisina pehmeinä kapseleina ja jauheannospusseina, 60 mg ja 125 mg vahvuisina peräpuikkoina sekä 20 mg/ml ja 40 mg/ml vahvuisena oraalisuspensiona. Sitä on saatavilla myös reseptivalmisteina esimerkiksi depottabletteina, peräpuikkoina ja injektioliuoksena. Lisäksi reseptillä on saatavilla yhdistelmävalmistetta, joka sisältää ibuprofeenin lisäksi kodeiinifosfaattihemihydraattia.
Ibuprofeenin vaikutuksen kesto on annoksen suuruudesta riippuvainen, vaihdellen 4–8 tunnin välillä. Suositeltu annostus vaihtelee painon ja kivun tason mukaan. Normaali annostus aikuisille ja yli 12-vuotiaille nuorille on 200–400 mg (lapsilla 5–10 mg/kilo) 1–3 kertaa vuorokaudessa. Reseptittömässä käytössä suurimpana päivittäisannoksena pidetään noin 1 200 mg:aa, mutta tätäkin suurempia annoksia käytetään.
Ibuprofeenia myydään Suomessa seuraavilla nimillä (suluissa markkinoija):
Ibuprofeenin yleisimpiä haittavaikutuksia ovat ruoansulatuskanavaan kohdistuvat oireet, kuten pitkäaikaisessa käytössä ilmenevä mahahaava.[2] Harvinaisempia haittavaikutuksia ovat muun muassa pahoinvointi, ripuli, päänsärky, huimaus, iho-oireet, maksaentsyymien nousu ja tinnitus. Varovaisuutta pitää noudattaa käytettäessä lääkettä raskauden aikana. Yhteiskäyttö muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa ei ole järkevää, koska niiden vaikutustapa on sama, mutta haittavaikutusten riski kasvaa. Harvinaisina haittoina etenkin suuriannoksisessa ja pitkäaikaisessa käytössä saattaa ilmetä munuais- ja sydänvaurioita eräiden sairauksien yhteydessä. Veren hyytymishäiriön riski on kuitenkin pienempi kuin esimerkiksi asetyylisalisyylihapolla.[3][4]
Ibuprofeeni on optisesti aktiivinen ja sillä on kaksi enantiomeeriä. Polarisoidun valon värähtelyä oikealle kiertävä S(+)-ibuprofeeni eli deksibuprofeeni on vaikuttava lääkeaine ja R(-)-ibuprofeeni eli levoibuprofeeni on tehoton. R-ibuprofeenista voi kuitenkin elimistössä muodostua deksibuprofeenia.[5][6]