Nykymaailmassa In a Sentimental Mood:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Ilmestymisestään lähtien In a Sentimental Mood on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt keskustelua, jossa esitetään useita näkökulmia ja analysoidaan tähän aiheeseen liittyviä eri näkökohtia. Ajan myötä In a Sentimental Mood on kehittynyt sopeutuen nykymaailman muutoksiin ja haasteisiin, ja sen vaikutus on ulottunut eri aloille politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja viihteeseen. Tässä artikkelissa tutkimme In a Sentimental Mood:n tärkeimpiä näkökohtia, tarkastelemme sen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen roolia nykymaailmassa.
”In a Sentimental Mood” on jazzstandardi, jonka nauhoitti ensimmäisenä Duke Ellingtonin orkesteri vuonna 1935. Ellington oli merkitty teoksen säveltäjäksi, mutta melodian on spekuloitu olevan alun perin alttosaksofonisti Otto ”Toby” Hardwickin kirjoittama.[1]
Vaikka Ellingtonin ensimmäinen nauhoitus ei osoittautunutkaan hitiksi, kappaleen nostivat suosioon seuraavana vuonna Benny Goodmanin ja Ozzie Nelsonin versiot.[2] Kappaleen nauhoittivat 1930-luvulla myös muun muassa Jimmy Dorsey, Mills Blue Rhythm Band ja Dick McDonough. Belgialainen kitaristi Django Reinhardt nauhoitti oman versionsa Quintette du Hot Club de France -yhtyeensä kanssa vuonna 1937. Vaikka useimmat versiot olivat instrumentaaleja, kappaletta esitettiin myös lauluna Irving Millsin ja Manny Kurtzin kirjoittamilla sanoilla. Yhteen aikaan yhdeksän eri radio-ohjelmaa käyttivät sävellystä tunnusmusiikkinaan.[1]
1940-luvulle tultaessa kappaleen suosio hiipui hieman, mutta Sonny Rollinsin ja Art Tatumin nauhoitettua omat versionsa vuonna 1953 se nousi uudelleen pinnalle.[1] Tatum soitti myöhemmin kappaletta yhdessä George Gershwinin sävellyksen ”Someone to Watch Over Me” kanssa, kiinnittäen huomiota melodioiden samankaltaisuuteen. Molemmat käyttivät pentatonista asteikkoa ja varioivat samaa kuuden nuotin mittaista alkumelodianpätkää.[3]
Ellington jatkoi kappaleen soittamista myös myöhemmin urallaan. Eräs tunnettu nauhoitus on vuodelta 1962 saksofonisti John Coltranen kanssa, joka julkaistiin albumilla Duke Ellington and John Coltrane.[1][4]
| Albumit | ...And His Mother Called Him Bill |
|---|---|
| Kappaleet | |
| Soittajat |