Jukka Sarjala

Tässä artikkelissa tutkimme Jukka Sarjala:n aihetta perusteellisesti analysoimalla sen alkuperää, kehitystä, merkitystä nykyään ja mahdollista tulevaa kehitystä. Jukka Sarjala on eri alueilla laajasti käsitelty ja tutkittu aihe, joka herättää akateemikkojen, tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön kiinnostusta. Kautta historian Jukka Sarjala on ollut ratkaisevassa roolissa eri yhteyksissä ja vaikuttanut merkittävästi yhteiskuntaan, kulttuuriin ja jokapäiväiseen elämään. Kattavan analyysin avulla käsittelemme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, joita on käytetty Jukka Sarjala:n ymmärtämiseen, sekä sen tällä hetkellä aiheuttamia seurauksia ja haasteita. Tällä artikkelilla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Jukka Sarjala:stä ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan, edistäen rakentavaa ja rikastuttavaa keskustelua tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Tämä artikkeli kertoo opetushallituksen pääjohtajasta. Kulttuurihistorioitsijasta katso artikkeli Jukka Sarjala (historioitsija).
Jukka Sarjala
Opetushallituksen pääjohtaja
1.4.1995–31.12.2002
Edeltäjä Rauno Jarnila
Seuraaja Heli Kuusi
Henkilötiedot
Koko nimi Jukka Tapani Sarjala
Syntynyt18. joulukuuta 1939
Kangasniemi
Kuollut6. kesäkuuta 2013 (73 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen

Jukka Tapani Sarjala (18. joulukuuta 1939 Kangasniemi[1] – 6. kesäkuuta 2013 Helsinki[2]) oli suomalainen opetushallituksen pääjohtaja ja bibliofiili.[3]

Elämä ja ura

Sarjalan isä oli kunnallisneuvos Wiljam Sarjala. Sarjala kirjoitti ylioppilaaksi Lauttasaaren yhteiskoulusta 1960 ja valmistui valtiotieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1965.[4]

Virkamiehenä

Sarjala työskenteli Suomen Kunnallisliitossa 1965–1970. Hän oli muovaamassa peruskoulu-uudistusta 1970-luvulla. Sarjala siirtyi vuonna 1970 opetusministeriöön. Hän toimi ministeriön kouluosaston virkamiehenä vuosina 1970–1995, apulaisosastopäällikkönä ja lopulta yksikön johtajana. Vuosina 1995–2002 hän oli opetushallituksen pääjohtaja.[2]

Harrastukset ja luottamustoimet

Sarjala oli bibliofiili ja kirjojen puolestapuhuja. Hän toimi Bibliofiilien seuran puheenjohtajana 1987–2008 sekä Vammalan vanhan kirjallisuuden päivien puheenjohtajana vuodesta 2004.[2]

Sarjala kutsuttiin myös seurakuntien yhteistyön luottamusmieshallintoon. Hän oli Sisälähetysseuran hallituksen jäsen vuodesta 1996 ja puheenjohtaja 1999–2001, Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliiton hallituksen jäsen 1996–2001 sekä Kirkkopalvelut ry:n hallituksen puheenjohtaja 2001–2009. Sarjala oli myös Diakonia-ammattikorkeakoulun hallituksen varapuheenjohtaja vuodesta 2002. Sarjalalle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 2002.[2]

Kirjailijana

Sarjala kirjoitti useita teoksia koulumaailmasta, kirjoista ja kirjallisuudesta.

  • Suomalainen koulutuspolitiikka. Helsinki: WSOY, 1981.
  • Järki hyvä herätetty: Koulu politiikan pyörteissä. Hämeenlinna: Karisto, 2007.
  • Kirjojen kyydissä: Bibliofiilin tutkailuja. Helsinki: Kirjapaja, 2007. ISBN 978-951-607-548-1
  • Kotomaamme outo Suomi. Helsinki: Teos, 2013. ISBN 978-951-851-440-7

Lähteet

  1. ↑ Kurkikangas, Johanna: Merkittävä kirjan puolestapuhuja. Aamulehti, 12.6.2013, s. B20.
  2. ↑ a b c d Numminen, Jaakko: Jukka Sarjala (Muistokirjoitus.) Helsingin sanomat. 12.6.2006. Viitattu 12.6.2013.
  3. ↑ Kuka kukin on 2003, s. 902. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  4. ↑ Keisarillisen Suomen Senaatin Kirkollistoimikunnan ja Opetusministeriön matrikkeli 1809–2009. Helsinki: Opetusministeriö, 2009. ISBN 978-952-485-796-3