Kainuunsaame
Kainuunsaame:n merkitys on kiistaton nyky-yhteiskunnassa. Vuosikymmenten ajan Kainuunsaame on ollut toistuva aihe keskusteluissa, tutkimuksessa ja keskusteluissa eri aloilla. Sen vaikutus vaihtelee henkilökohtaisista, sosiaalisista, poliittisista, taloudellisista ja kulttuurisista näkökohdista, ja se vaikuttaa ihmisten tapaan lähestyä jokapäiväistä elämäänsä. Kainuunsaame on ollut tutkijoiden, tiedemiesten, mielipidejohtajien ja ammattilaisten huomion kohteena, koska he ovat pyrkineet ymmärtämään sen laajuutta ja seurauksia. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Kainuunsaame:n merkitystä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan.
| Kainuunsaame | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Alue | Suomi |
| Puhujia | 0 (sammunut noin 1800) |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet suomalais-saamelaiset kielet saamelaiskielet itäsaamelaiskielet |
Kainuunsaame on kuollut saamelaiskieli, jota puhuttiin Kainuussa. Se kuoli sukupuuttoon 1700-luvulla, kun aiemmin saamelaiskieltä puhuneet kainuunsaamelaiset sulautuivat suomalaisiin ja siirtyivät puhumaan suomea. Kainuunsaame kuului itäsaamelaiseen kieliryhmään.
Kainuun alkuperäiset asukkaat olivat saamelaisia metsästäjiä ja kalastajia. 1600-luvulla Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe vauhditti Kainuun väestönkasvua lupaamalla uudisasukkaille kymmenen vuoden verovapauden. Kainuun asuttaminen Ruotsille uskollisilla suomalaisilla oli välttämätöntä, koska venäläiset uhkasivat aluetta idästä. Uudisasukkaat tulivat pääasiassa Savosta.
Arvostelussaan Jaakko Anhavan kirjasta Maailman kielet ja kielikunnat (1998) Tapani Salminen on pitänyt oletusta keminsaamesta erillisen kainuunsaamen olemassaolosta heikosti perusteltuna.[1]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Salminen, Tapani: Uusi suomenkielinen kokonaisesitys maailman kielistä. Virittäjä, 2000, nro 1, s. 154. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 31.12.2019.
Aiheesta muualla
- Lehtola, Veli-Pekka: Eteläisen Suomen muinaiset lappalaiset. Muinaistutkija, 2008, nro 4, s. 2–18. Suomen arkeologinen seura. Lehden verkkoversio. (pdf) Viitattu 31.12.2019.
