Suomalais-permiläiset kielet

Tässä artikkelissa analysoimme Suomalais-permiläiset kielet:n roolia nyky-yhteiskunnassa ja tutkimme sen vaikutusta arkielämän eri osa-alueisiin. Suomalais-permiläiset kielet:stä julkisuuden henkilönä hänen vaikutuksiinsa sellaisiin aiheisiin kuin teknologia, taloustiede ja populaarikulttuuri, tutkimme hänen merkitystään erilaisissa yhteyksissä. Tutkimme myös, kuinka Suomalais-permiläiset kielet on kehittynyt ajan myötä ja kuinka sen läsnäolo on edelleen merkittävää. Tämän analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Suomalais-permiläiset kielet:n roolia nykymaailmassa ja sen merkitystä yksilöllisissä ja kollektiivisissa kokemuksissa.

Suomalais-permiläisten kielten puhuma-alueet.
Suomalais-permiläisten kielten puhujia ovat muiden muassa udmurtit, kuvassa pappi ja kääntäjä Mihail Atamanov.

Suomalais-permiläiset kielet on uralilaisten kielten perinteisessä sukupuuluokittelussa ugrilaisten kielten ohella toinen suomalais-ugrilaisten kielten kahdesta alaryhmästä.

Vaikka nykyisen tutkimuksen perusteella suomalais-ugrilaiset kielet kieliryhmänä uralilaisten kielten sisällä ja näin ollen myös suomalais-ugrilainen välikantakieli kantakielenä on asetettu kyseenalaiseksi[1] ja kantaugrinkin olemassaolo on kiistanalainen[2][1], niin suomalais-permiläiset kielet kieliryhmänä ja suomalais-permiläinen kantakieli välikantakielenä näyttäisivät saavan sekä sanastollista että äännetason tukea myös nykyisestä tutkimuksesta.[3][4][5]

Suomalais-permiläisiä kieliä puhutaan laajalla alueella Skandinaviasta aina Uralille saakka ja niillä on yhteensä noin 10 miljoonaa puhujaa.

Luokittelu

Suomalais-permiläiset kielet on perinteisessä luokittelussa jaettu suomalais-volgalaisiin ja permiläisiin kieliin. Näistä kuitenkaan suomalais-volgalaisia kieliä ei nykyisessä tutkimuksessa enää pidetä ryhmänä, jolla olisi yhteinen välikantakieli, vaikka nimitystä suomalais-volgalaiset kielet voidaankin tarvittaessa käyttää alueellisena käsitteenä.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Salminen, Tapani 2002: Problems in the taxonomy of the Uralic languages in the light of modern comparative studies. Лингвистический беспредел: сборник статей к 70-летию А. И. Кузнецовой. Москва: Издательство Московского университета, 2002. 44–55. http://www.helsinki.fi/~tasalmin/kuzn.html
  2. ↑ Honti, László 1998: Ugrilainen kantakieli – erheellinen vai reaalinen hypoteesi? Oekeeta asijoo. Commentationes Fenno-Ugricae in honorem Seppo Suhonen sexagenarii. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 228, Helsinki.
  3. ↑ Sammallahti, Pekka 1998: Historical phonology of the Uralic Languages. The Uralic languages. (toim. Sinor, Denis). Brill, Leiden.
  4. ↑ Michalove, Peter A 2002: The Classification of the Uralic Languages: Lexical Evidence from Finno-Ugric. – Finnisch-Ugrische Forschungen 57.
  5. ↑ Häkkinen, Jaakko 2007: Kantauralin murteutuminen vokaalivastaavuuksien valossa. Pro gradu -työ, Helsingin yliopiston Suomalais-ugrilainen laitos. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20071746