Nykymaailmassa Kalialuna:stä on tullut yhä enemmän kaiken ikäisten ja eri elämänalojen ihmisten kiinnostuksen aihe. Kalialuna on synnyttänyt intohimoisia keskusteluja ja syvällisiä analyyseja riippumatta siitä, onko se vaikutus yhteiskuntaan, teknologiaan, terveyteen tai kulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme Kalialuna:n eri puolia, tarkastelemme sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin ja sen tuomia tulevaisuudennäkymiä. Monitieteisen lähestymistavan avulla yritämme valaista tätä kiehtovaa ja relevanttia aihetta tänään.
Kalialuna | |
---|---|
![]() |
|
Tunnisteet | |
Muut nimet | Aluna, kaliumaluna, kaliumalumiinisulfaatti |
CAS-numero |
7784-28-9 (dodekahydraattina) 10043-67-1, 7784-28-9 (dodekahydraattina) |
PubChem CID | 129675000 ja 139036599 62667, 129675000 ja 139036599 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | KAl(SO4)3 · 12 H2O |
Moolimassa | 474,3884 g/mol |
Ulkomuoto | Valkoinen/läpinäkyvä kiteinen aine |
Sulamispiste | 92 °C (365 K) |
Tiheys | 1,757 g/cm3[1] |
Liukoisuus veteen | 11,4 g / 100 ml (kylmä)[1] |
Kalialuna, kaliumaluna[2] eli kaliumalumiinisulfaatti on kalium- (K+) ja alumiini-ionien (Al3+) sekä sulfaatti-ionien (SO42-) muodostama kaksoissuola. Sen kemiallinen kaava on KAl(SO4)2, mutta tavallisimmin se esiintyy kidevedellisessä muodossa KAl(SO4)2·12H2O. Se on alunoista tunnetuin ja sitä nimitetäänkin usein lyhyesti alunaksi, mutta sen systemaattinen nimi on kaliumalumiinisulfaatti tai kidevedellisenä kaliumalumiinisulfaattidodekahydraatti. Sitä käytetään yleisesti veden puhdistuksessa, nahkojen parkitsemisessa, värjäämisessä[3] tulenkestävissä tekstiileissä, leivinjauheissa ja kosmetiikassa.
Kaliumaluna kiteytyy säännöllisinä oktaedrin muotoisina kiteinä, joiden kärjet ovat tasoittuneet, ja se liukenee hyvin veteen. Sen liuoksessa lakmus tulee punaiseksi, ja se on astringentti. Kuumennettaessa 92 °C:n lämpötilaan se sulaa liukenemalla omaan kideveteensä.[4] Jos sitä edelleen kuumennetaan lähes punahehkuun saakka, se muuttuu huokoiseksi, murenevaksi kiinteäksi aineeksi, jota sanotaan "poltetuksi alunaksi".[4] "Neutraalia alunaa" saadaan lisäämällä sen liuokseen niin paljon natriumkarbonaatti, että aluna alkaa kiteytyä.
Kaliumaluna eli aluna-K on luonnossa esiintyvä sulfaattimineraali, jota esiintyy varsinkin siellä, missä sulfidimineraalit ja kaliumpitoiset mineraalit ovat hapettuneet jouduttuaan tekemisiin ilman kanssa.[5] Ennen alunaa saatiin aluniitista, joka on rikkipitoisista vulkaanisista kerrostumista louhittu mineraali.[6] Sitä on löydetty muun muassa Italiasta Vesuviukselta,[5] Springsuren itäpuolelta Queenslandista, Alum Cavesta Tennesseestä[5], Alum Gulchista Arizonasta ja Cebun saarelta Filippiineiltä. Koostumukseltaan sitä muistuttaa myös kaliniitti, kuitumainen mineraali, jonka kaava on KAl(SO4)2·11H2O.[7]
Kalialunaa käytetään muun muassa nahkojen parkitsemiseen vuotia valmistettaessa, peittausaineena väriaineissa[8], paperin valmistuksessa[9] sekä tekstiilien tekemiseen tulenkestäviksi. Sitä käytetään myös sameiden nesteiden kirkastuttamiseen, ja toisinaan sitä on myrskyjen jälkeen lisätty järvivesiinkin niissä olevien saasteiden saostamiseksi.[10] Ennen sitä on käytetty myös valokuvauskiinnitteissä filmin ja valokuvauspaperin kovettamiseen, mutta tästä käytöstä sen ovat syrjäyttäneet muut, tehokkaammat aineet.
Alunaa käytetään astringenttina, verenvuotojen tyrehdyttämiseen[9] sekä antiseptisena aineena. Sitä käytetään myös deodoranteissa hienhajua muodostavien bakteerien lisääntymisen estämiseksi.[11] Roomalainen lääkäri Dioscorides suositteli aikoinaan sen käyttämistä myös ihottumien ja hilseilyn hoitoon, mutta niihin siitä ei ole nykyään koettu olevan apua.[9]
Alunaa käytetään myös ayurvedassa, jossa se tunnetaan nimellä phitkari eli saurashtiri sekä perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä, jossa sen nimenä on ming fan.[12]
Alunaa käytetään leivinjauheissa taikinan kohoamisen nopeuttamiseksi toisessa vaiheessa korkeissa lämpötiloissa. Lisäaineena sen E-koodi on E522[13].
Kalialuna ärsyttää lievästi ihoa.[14]