Kehrääjämäiset

Tässä artikkelissa puhumme Kehrääjämäiset:stä, aiheesta, joka on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena pitkään. Kehrääjämäiset on aihe, joka on herättänyt uteliaisuutta ja synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä eri alueilla. Sillä ei ole väliä, oletko alan asiantuntija vai oletko vain kiinnostunut oppimaan lisää siitä, tämä artikkeli antaa sinulle yksityiskohtaista ja asiaankuuluvaa tietoa Kehrääjämäiset:stä. Tutkimme Kehrääjämäiset:een liittyviä eri näkökohtia sen historiasta ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Lisäksi tarkastelemme joitain eri näkökulmia Kehrääjämäiset:n ympärillä ja miten sitä on lähestytty eri yhteyksissä. Valmistaudu uppoutumaan Kehrääjämäiset:n kiehtovaan maailmaan ja tutustu kaikkeen, mitä tällä teemalla on tarjota!

Kehrääjämäiset
Pääkallokiitäjä
Pääkallokiitäjä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Kehrääjämäiset
Bombycoidea
Latreille, 1802
Heimot
Katso myös

  Kehrääjämäiset Wikispeciesissä
  Kehrääjämäiset Commonsissa

Kehrääjämäiset (Bombycoidea) on aitoperhosiin kuuluva perhosten yläheimo. Siihen kuuluu maailmassa noin 3500 lajia. Kehrääjämäiset-nimen ryhmä on saanut toukan tavasta kehrätä itselleen koteloa ympäröivä kotelokoppa vahvasta kuidusta, joskaan piirre ei ole perhosten keskuudessa ainutlaatuinen. Aikaisemmin ryhmään kuulunut karvakehrääjien eli lehtikehrääjien heimo (Lasiocampidae) on nykyisin erotettu omaksi yläheimokseen.

Piirteitä

Kehrääjämäisillä perhosilla on tukeva ja karvainen ruumis ja leveät siivet joita monet lajit pitävät lepotilassa kattolaskuisesti, mutta hieman levällään. Kooltaan lajit ovat vaihtelevat keskikokoisista erittäin suuriin ja yläheimoon lukeutuu maailman suurikokoisimpia perhosia. Keskeisinä yläheimoa yhdistävinä tuntomerkkeinä toimivat siipisuonituksen rakenne sekä koirasgenitaaleihin liittyvä lihaksisto. Myös täysikasvuisen toukan jaloissa on yhdistäviä tuntomerkkejä. Äänen tuottamiseen tarkoitettu tympanaalielin puuttuu, samoin puuttuvat päälean pistesilmät ja chaetosemat. Etu- ja takasiiven välillä on ampleksiforminen kytkentä eli takasiiven tyviosa on laajalti kosketuksessa etusiipeen. Poikkeuksen tekevät kiitäjät, joilla siivet kytkeytyvät toisiinsa frenulum-retinaculum-rakenteen avulla.[1]

Toukat ovat useimmissa heimoissa karvattomia, mutta heimoissa Eupterotidae, Lemoniidae sekä Mirinidae toukalla on karvapeite.[1]

Osa lajeista on taloudellisesti merkittäviä. Esimerkiksi silkkiä saadaan erään kehrääjälajin, mulperiperhosen (Bombyx mori), koteloista.

Suomessa tavattavat heimot

Yläheimoa edustaa Suomessa neljä heimoa ja niistä on tavattu yhteensä 21 lajia.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 153
  2. ↑ http://www.luomus.fi/elaintiede/hyonteiset/perhoset/5.htm (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla