Lapinlahden Linnut (albumi)

Näinä nykyaikana Lapinlahden Linnut (albumi):stä on tullut kiinnostava ja kiistanalainen aihe ympäri maailmaa. Ilmestymisestään lähtien Lapinlahden Linnut (albumi) on herättänyt keskustelua ja ristiriitaisia ​​mielipiteitä asiantuntijoiden ja yhteiskunnan keskuudessa. Sen vaikutukset ja vaikutukset ovat johtaneet laajaan analyysiin ja pohdiskeluun sen vaikutuksista jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Lapinlahden Linnut (albumi)-ilmiötä, analysoimme sen alkuperää, kehitystä ja korostamme sen merkitystä nykyään. Kriittisen ja tiukan lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle täydellisen ja objektiivisen näkemyksen Lapinlahden Linnut (albumi):stä ja tarjoamalla yksityiskohtaisen ja rikastuttavan yleiskatsauksen tästä tärkeästä aiheesta.

 Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.
Lapinlahden Linnut
Lapinlahden Linnut
Studioalbumin Lapinlahden Linnut kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  tammikuu 1985
 Studio  Finnvox-studio, Pitäjänmäki
 Julkaistu 19. maaliskuuta 1985
 Formaatti LP-levy (9C 062 1384621)
C-kasetti (9C 262 1384623)
CD-levy (777-7 95407 2)
 Tuottaja(t) Pedro Hietanen
 Tyylilaji huumorimusiikki, pop rock
 Kesto 39.37
 Levy-yhtiö Oy EMI Finland Ab
 Levymerkki Parlophone
Muut kannet

Albumin takakansi.
Listasijoitukset

 Suomi: 24. (huhtikuu 1985)[1]

Lapinlahden Lintujen muut studioalbumit

Lapinlahden Linnut
1985 		Jep
1986
Singlet albumilta Lapinlahden Linnut
  1. ”Lipputangon nuppi / Sisäinen ahdistus”
    Julkaistu: 1985

Lapinlahden Linnut on samannimisen yhtyeen esikoisalbumi, joka ilmestyi maaliskuussa 1985. Se muodostui katusoitto-orkesterina pari vuotta aiemmin aloittaneen kokoonpanon läpimurroksi, ja tulevina vuosina Lapinlahden Linnuista muotoutui ammattimainen pop- ja rockyhtye.

Albumi äänitetiin Finnvox-studiolla tammikuussa 1985. Tuottajana toimi Pedro Hietanen ja äänittäjänä Risto Hemmi. Äänityksissä pyrittiin jäljittelemään katusoiton olosuhteita. Perinteisten rock-yhtyeen soitinvalikoiman lisäksi albumilla käytettiin erilaisia humoristisia lyömäsoittimia, kuten matka-arkkua sekä puulusikkaa ja -haarukkaa.

Albumilla on mukana moniin eri tyylilajeihin luettavaa musiikkia: rockia, valssia, humppaa, pianoballadeja ja humoristisia yhteislauluja. Kappaleet ovat lähinnä pianisti Ari ”Arvid” Kettusen säveltämää. Sanoituksia kirjoittivat useimmat yhtyeen jäsenet. Niiden tyypillisin teema on nuoren miehen elämä: naiset, alkoholi ja opiskelijan arki.

Lapinlahden Linnut sai lehdistössä myönteistä huomiota. Yhtyettä kiitettiin arkisuudessaan todentuntuisista sanoituksista sekä huumorin ja vakavampien teemojen onnistuneesta yhdistämisestä. Singlenä julkaistu ”Lipputangon nuppi” kohosi Lapinlahden Lintujen ensimmäiseksi hittikappaleeksi. Myös yhtyeen jäsenet ovat myöhemmin olleet albumiin tyytyväisiä.

Albumin vaiheet

Tausta

Musiikkia ja humoristisia sketsejä esittänyt kokoonpano Lapinlahden Linnut perustettiin vuodenvaihteessa 1982–1983. Katusoitto-orkesterina aloittanut ryhmä saavutti Helsingin opiskelijapiireissä kulttimainetta ja sai vähitellen huomiota myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Vuonna 1984 yhtyeeseen liittyivät kosketinsoittaja Pekka Hedkrok ja rumpali Jan Noponen,[2] jotka melko pian ehdottivat levyttämistä. Pianisti ja perustajajäsen Ari Kettunen innostuikin heti ajatuksesta.[3]

Lapinlahden Lintujen ensimmäiset demot äänitettiin Heikki ”Hiski” Salomaan silloisten appivanhempien Matti ja Pirjo Bergströmin kotistudiossa Keravalla. Noponen alkoi yhtyeeseen liityttyään edistää asiaa aktiivisesti ja järjesti yhtyeen käyttöön ystävänsä Ilkka ”Namilo” Mäkelän studion.[4] Noponen toimi äänityksissä tuottajana, ja rumpujen sijaan yhtyettä säesti rumpukone.[3] Lisäksi Pekka Ruohoranta äänitti Vanhalla ylioppilastalolla esitetyn Maailman synty -konsertin.[4]

Demokasetteja lähetettiin Poko Recordsille, Johannalle ja EMIlle. Pokolta yhtye ei koskaan saanut vastausta. Johannan vastauksen Noponen sai kuulla, kun hän sattumalta tapasi moskovalaisessa anniskeluravintolassa yhtiön johtohahmoihin kuuluneen Pekka Aarnion. Tämä julisti, ettei Lapinlahden Linnut tulisi koskaan myymään yhtä ainutta levyä.[3]

Kettunen tunsi M. A. Nummisen, joka piti Lapinlahden Lintujen anarkistisesta huumorista ja perinteisiä rockmusiikin kaavoja rikkovasta esiintymisestä. Nummisen kautta Kettunen sai yhteyden EMIn Pedro Hietaseen, joka kuunteli demokasetit ja halusi kuulla yhtyeeltä lisää materiaalia. Noponen ja Kettunen menivät Hietasen luo soittamaan Ruohorannan konserttiäänitystä, jossa kuuluivat yleisön innostuneet reaktiot.[3] Hietanen piti erityisesti kappaleesta ”Lipputangon nuppi”. Hän vaikuttui myös musiikin monipuolisuudesta sekä persoonallisesta ja älyllisestä huumorista, jotka vakuuttivat hänet siitä, että yhtyeellä oli mahdollisuuksia pitkäkestoiseen suosioon. Kun Kettunen ja Noponen ehdottivat singlen tekemisestä, Hietanen tarjosi kokonaista albumia.[4]

Äänitykset

Lapinlahden Lintujen esikoisalbumi äänitettiin Finnvox-studiolla tammikuussa 1985. Tuottajana toimi Hietanen ja äänittäjänä tämän pitkäaikainen yhteistyökumppani Risto Hemmi.[5]

Hietanen antoi yhtyeen valita äänitettävät kappaleet mutta esitti toiveen, että mukana olisivat ainakin ”Lipputangon nuppi”, ”Tero ja minä”, ”Edes kerran”, ”Ojasta noustaan” ja ”Kyllä elämä on ihanaa”.[5] Perustajajäsen Timo Erängön mukaan esikoisalbumille äänitettiin suurin osa yhtyeen tuotannosta.[3] Konserteissa esitetyt hyvin lyhyet huumorikappaleet jätettiin äänilevyltä pois.[6]

Albumia äänitettiin useiden viikkojen ajan. Ilmapiiri oli iloinen ja riehakas. Kappaleita oli esitetty konserteissa vuodesta 1983, joten niiden soittaminen kävi yhtyeeltä vaivattomasti.[3] Äänitysten lomassa yhtye soitti joitakin konsertteja. Jäsenet eivät uskoneet albumin menestyvän kaupallisesti, joten myöskään taloudellisia paineita ei ollut. Äänityksissä ei liikaa huolehdittu soiton ja laulun teknisistä yksityiskohdista vaan pyrittiin taltioimaan katusoitto-orkesterin tunnelma. Suurin osa jäsenistä oli studiotyöskentelyn suhteen kokemattomia. Hemmin mukaan yhtye esiintyi hyvin spontaanisti, joten kaikki soitto ja laulu kannatti äänittää. Ammattimuusikoista poiketen lämmittelyottoja ei tarvittu, ja ”ensimmäinen improvisoitu ilottelu oli yleensä paras”.[5]

Hietasen ja Hemmin työskentely on saanut Lapinlahden Linnuilta kiitosta.[5] Hietanen antoi jäsenten toimia melko vapaasti, ja Erängön mukaan olisikin ollut toivotonta yrittää määräillä jäseniä. Hän on yhtä kaikki kiittänyt Hietasta ”väkeväksi liideriksi”.[3] Erängön mukaan Hietanen oli ”tavallaan jopa bändin jäsen”, joka ”oivalsi meidän jutun, antoi vapaat kädet toteuttaa sitä ja piti yllä positiivista henkeä”.[5] Hedkrokin mukaan Hietanen oli Lapinlahden Linnuille sopiva tuottaja: ”Ei sillä ryhmällä muuten olisi varmaan mennyt niin sujuvasti.” Vahvuudeksi Hedkrok luki muun muassa sen, ettei Kettusen pianoa sovitettu liikaa. Kettunen puolestaan on maininnut, että Hietanen ja Hemmi ”osasivat piilottaa pianonsoittoni mokat taitavasti”.[7] Laulaja Tapio Liinojan mukaan ”Hemmi ja Pedro olivat niin hyvin asian päällä, että meidän kontolle jäi lähinnä hauskanpito.”[5]

Vierailevina muusikoina äänityksissä soittivat kitaristi Riku Mattila ja basisti Junior Simola, molemmat kokeneita rockmuusikoita.[5] Hedkrokin mukaan ”Riku ei pyrkinyt liikaa vaikuttamaan, mutta sai silti joitakin kappaleita ojennukseen, tavallaan kasaan.” Noponen piti tärkeänä, että albumilla oli tyylitajuinen kitaristi, ”joka ei soita rokkiräimetyylillä”. Simolan kanssa Noponen oli soittanut aiemmissa yhtyeissään.[7] Perinteisempien yhtyesoittimien lisäksi äänityksissä käytettiin Lapinlahden Lintujen konserteista tuttuja omaperäisiä lyömäsoittimia, kuten lusikkaa ja haarukkaa, kakkosnelosen lankkuja ja matka-arkkua. Niiden äänittäminen tuotti toisinaan vaikeuksia, ja esimerkiksi mikrofonia kokeiltiin kiinnittää matka-arkun sisälle monella tapaa ennen kuin se saatiin kuulostamaan hyvältä.[5]

Yhtyeen varhaisiin jäseniin kuulunut Matti Jaaranen[8] lähti tulevan vaimonsa kanssa kolmen ja puolen kuukauden lomamatkalle Intiaan juuri ennen äänitysten alkua. Levynkansien tekijätietoihin merkittiin Jaarasen soittimeksi ”matkoilla”.[3]

Julkaisu

Lapinlahden Linnut julkaistiin LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina Parlophone-levymerkillä.[9] Se esiteltiin EMIn viikkotiedotteen 25.3.1985 etusivulla viikon kotimaisena albumina: ”Esikois-LP on täynnä rock’n’roll-elämää, jota on vaikeata ellei mahdotonta kuvata kirjoituskoneella. – – Ennen kaikkea Lapinlahden Linnut on puhdasverinen suomalainen estradibändi, jonka taide ei sulje ketään ulkopuolelle.”[3] Julkaisukonsertti järjestettiin 19. maaliskuuta kauppatieteiden ylioppilaiden omistaman KY-Kerhon tiloissa. Myös matkoiltaan palannut Jaaranen esiintyi konsertissa.[10]

Singlenä julkaistiin ”Lipputangon nuppi”.[7] Kappaleesta kuvattiin myös musiikkivideo, johon leikattiin soittokohtien väliin runsaasti still-kuvia. Noponen on myöhemmin pitänyt videota esimerkkinä siitä, kuinka ”Linnut teki siihen aikaan kaiken kummalliesti. – – Kun kerran tehtiin video ja kerrankin oli siis liikkuvaa kuvaa käytössä, niin sitten seisotaankin stilleinä!”[3]

Vuonna 2001 Lapinlahden Linnut julkaistiin uudelleen CD-levynä yhdessä yhtyeen seuraavan studioalbumin Jepin kanssa.[9]

Kannet ja musiikki

Kansitaide

Lapinlahden Lintujen kansikuva esittää yhtyeen jäseniä Helsingin Eläinmuseossa.[3] Kuvassa vasemmalta oikealle esiintyvät Markku Toikka, Jan Noponen, Pekka Hedkrok, Timo Eränkö, Heikki Salomaa, Tapio Liinoja ja Ari Kettunen.[11] Kuvasta puuttuvat Matti Jaaranen ja Mikko Kivinen. Jaaranen oli kuvausten aikaan matkoilla ja Kivinen unohdettiin hakea sovitulta tapaamispaikalta.[3]

Musiikkityyli

Lapinlahden Lintujen kappaleet ovat lähinnä Kettusen säveltämiä.[3] Suurin osa albumin musiikista oli sävelletty ja sanoitettu jo ennen Hedkrokin ja Noposen liittymistä. Hedkrok, joka 1980-luvun loppuun mennessä kohosi Lapinlahden Lintujen pääsäveltäjäksi, teki albumille vain yhden kappaleen.[7] Kettusen mukaan sävellykset tehtiin osin huumorimielessä, eikä yhtye siksi piitannut tyylillisestä yhtenäisyydestä. Albumille tulikin vaikutteita monenlaisesta musiikista: humpasta, tangosta, rockista, valssista, jazzista ja kokeellisesta musiikista.[12] Sanoituksia kirjoittivat Eränkö, Kettunen, Salomaa, Kivinen ja Liinoja sekä yhtyeen ulkopuolisena Jami Hyttinen.[13] Sanoittajien suuri määrä heijastui tekstien monipuolisiin aiheisiin ja näkökulmiin.[4] Toistuvia aiheita ovat naiset, alkoholi ja ihmisen eläimelliset vietit.[13] Kettunen ja Hedkrok päättivät laulajat, eikä sanoittaja aina laulanut omaa kappalettaan.[13]

A-puoli

”Edes kerran” on Salomaan ja Kettusen yhteinen sanoitus, jonka Salomaa laulaa.[14] Kappaleessa mies puhuttelee naispuolista kumppaniaan ja esittää erilaisia toiveita, joista epäsuorasti ilmenee tyytymättömyys parisuhteen tilaan ja puolison asettamiin rajoituksiin. Mies haluaisi syödä ja juoda estoitta ja oksentaa matolle, jotta saisi ”oikeutensa elää” ja voisi tuntea itsensä ihmiseksi. Lapinlahden Linnut -tutkija Timo Rossi vertaa kappaleen groteskia realismia ja lihallisten viettien tyydyttämistä Mihail Bahtinin käyttämään ”iloisen ruumiillisuuden” käsitteeseen.[15] Kappale pysyi konserttien ohjelmistossa Salomaan kuolemaan saakka.[13]

”Lipputangon nuppi” on Mikko Kivisen sanoittama ja laulama kappale. Sen tarina perustuu todelliseen tapahtumaan, kun Kivisen isoäidin 70-vuotisjuhlaa vietettiin Korpilahdella kesällä 1970.[7] Kivisen isoisä veisti juhlan kunniaksi talonsa lipputankoon puisen nupin, joka juhlien aikana irtosi ja putosi veistäjänsä päähän.[16] Sanoitukseen Kivinen muutti joitakin yksityiskohtia. Laulussa esimerkiksi on kyse isoisän eikä -äidin syntymäpäivistä. Hänen isoäitinsä ei myöskään ollut 114 senttimetriä pitkä ja ”täysi hirviö” vaan ”jotain 150 sentiä ja ihan mukava ihminen”.[7] Kivinen kirjoitti sanoituksen 15 minuutissa, ja Kettunen sävelsi sen yhtä nopeasti.[16] Yhdellä pitkällä otolla äänitetty kappale on Lapinlahden Lintujen tunnetuimpia.[13]

”Sisäinen ahdistus” on Jami Hyttisen sanoittama kappale,[3] jota Jukka Lyytinen kuvailee ”yhteishoilotukseksi”.[7] Hyttinen vaikutti 1980-luvun alussa Ylioppilasteatterissa, missä myös Lapinlahden Lintujen jäsenet aktiivisesti toimivat. Hän ei kuitenkaan koskaan liittynyt yhtyeen vakinaiseksi jäseneksi.[3] Vuosia myöhemmin Hyttinen mainittiin comeback-kokoelma Lintuinfluenssan kappaleessa ”Perunatorin tyttö”.[17]

”Eedenin henki” on Erängön sanoitus, joka heijastaa hänen ”taipumustaan romantisoituun alkukommunismiin”.[3] Sanoitus kertoo rakastuneesta miehestä, joka katselee kiikarilla naapurissa asuvaa tyttöä. Kettusen laulaman kappaleen[18] alkuperäinen nimi oli ”Ornitologiaa”.[7]

”Elämässä täytyy kosia” on Erängön ja Kettusen yhdessä sanoittama kitaravoittoinen kappale, jonka Salomaa laulaa.[19] Monien muiden Lapinlahden Lintujen kappaleiden tavoin se käsittelee kauniita naisia ja lihan iloja.[13] Monissa Lapinlahden Lintujen kappaleissa verrataan miehen ruumista ja käytöstä eläimiin, mutta ”Elämässä täytyy kosia” tuo esiin tärkeän eroavaisuuden: ihmisellä on eläimestä poiketen mielikuvitus. Ylevät ajatukset eivät kuitenkaan mahdollista eläimellisen luonnon yläpuolelle nousemista.[20]

”Ilha Dourada – kultainen saari” oli Timo Erängön ensimmäisen sanoitus Lapinlahden Linnuille.[21] Hän halusi tehdä kaukokaipuuta käsittelevän laulun ja haki Finnmatkojen toimistosta esitteen, jossa kerrottiin muun muassa Porto Santon saaresta. Eränkö repäisi kyseisen sivun irti ja antoi sen Kettuselle, joka sovitti tekstin lauluksi sellaisenaan.[3] Myöhemmin Eränkö muisteli taustalla olleen ”jonkin sortin pakottamista, että munkin pitäisi tuoda treeneihin joku teksti”. Kettunen on kuvaillut sävellystään ”marssihumpaksi”. Hän mukaili sen kappaleesta ”Muistoja Pohjolasta”, jota oli laulanut armeijassa.[22] Kappaleen laulaa Liinoja.[23] Se kuului yhtyeen konserttiohjelmistoon jo aivan alkuaikoina.[21] Konserteissa siinä oli mukana ruotsinkielinen säkeistö,[22] joka puuttuu levytetystä versiosta.[23]

”Ajatelkaa!” on mahtipontinen pianoballadi, jonka sanoitukseen Eränkö ja Salomaa kirjoittivat tahallisen typeriä ja suureellisia latteuksia. Lapinlahden Lintujen muista kappaleista poiketen ”Ajatelkaa!” äänitettiin hyvin huolellisesti. Kappaleen laulaa Toikka, joka alkoi äänityksissä jännittää ja joutui tekemään kymmeniä ottoja ennen kuin sai laulettua melodian oikein. Toikkaa säestävään kuoroon kelpuutettiin Hedkrok, Kettunen, Liinoja ja Noponen. Salomaa lausuu kappaleessa katkelman Martin Luther Kingin viimeisestä puheesta. Lopussa kuultavasta Erängön saksofonisoolosta tuli Kettusen mielestä ”loppuun pudotus, mutta siihen aikaan panimme sitä moneen paikkaan, sillä se timojazz oli olevinaan niin hauskaa”. Konserteissa ”Ajatelkaa!” soitettiin toisinaan illan viimeisenä kappaleena, ja se sai usein kehuja kuulijoilta, jotka eivät huomanneet sitä parodiaksi.[24]

B-puoli

”Lääketiedettä vai elokuvia” on nopeatempoinen rockkappale, jota piano kuljettaa. Erängön sanoitus kertoo löyhästi hänen omasta elämästään ja roolistaan perheensä taiteilijapoikana.[13] Eränkö myös laulaa kappaleen.[25] Laulun kertoja on ”tunnettu naistenlääkäri” ja veljensä Pekka elokuvaohjaaja. Todellisuudessa Eränkö ei vielä tuohon aikaan ollut tehnyt elokuvia, vaikka niistä haaveilikin. Hänen veljensä taas oli lääkäri mutta ei naistenlääkäri.[13]

”Tero ja minä” on Kivisen sanoittama ja laulama huumorikappale. Se kertoo näyttelijä Tero Jartista, johon Kivinen oli Teatterikorkeakoulussa tutustunut. Sanoitus koostuu improvisoidusta tajunnanvirrasta, jossa laulaja vertailee itseään Teroon.[13] Lapinlahden Linnuille ominaisesti kappaleessa käsitellään miehisiä riittämättömyyden tunteita ja seksielämän ongelmia. Vaikka kertojahahmo on kaikin tavoin Teroa arvostetumpi ja vaikuttavampi mies, molemmilla on ”jänne poikki sieltä”.[26] ”Lipputangon nupin” tapaan ”Tero ja minä” äänitettiin yhtenä pitkänä ottona.[13]

”Joka kesäyö pullo viiniä” on Salomaan ja Kettusen sanoitus,[27] joka Erängön mukaan ”kertoo sataprosenttisesti meidän omista kokemuksistamme”.[3] Jäsenet laulavat kappaleessa vuorotellen.[27]

”Ojasta noustaan” oli ensimmäinen Hedkrokin Lapinlahden Linnuille säveltämä kappale.[7] Liinojan sanoitus kertoo maaseudun autioitumisesta[3] sekä nuorten maalaismiesten ahdistuksesta ja toivosta.[7] Sävellyksessä vuorottelevat surumieliset ja hitaat säkeistöt sekä uhmakkaan mahtipontinen kertosäe.[4] Sanoitus syntyi Lapinlahdenkadun kommuunissa,[3] jossa Liinoja asui 1980-luvun alussa.[28] Tarina sijoittuu Liinojan lapsuuden maisemiin Etelä-Satakuntaan Vampulan seuduille.[3] Esimerkiksi kappaleessa mainittu seuraintalo on Vampulan todellinen seuratalo Jukola.[4] Koskisen Anssin etunimi sen sijaan oli todellisuudessa Jukka.[3] Kettusella oli vaikeuksia säveltää Liinojan teksti, joten hän tarjosi sitä Hedkrokille.[4] Sovitus sai lopullisen muotonsa vasta äänityksissä. Säestykseksi suunniteltiin epävireistä kuorolaulua, mutta Hietasen ehdotuksesta taustalle soitettiinkin urkuja.[7] Lapinlahden Lintujen alkuvuosina ”Ojasta noustaan” vaikutti yhtyeen julkisuuskuvaan keskeisesti. Kuten lehdistötiedotteissa korostettiin, kokoonpanoon kuului sekä paljasjalkaisia helsinkiläisiä että maaseudulta kaupunkiin muuttaneita jäseniä. Jäsenten välille kappale aiheutti hankausta, sillä Liinoja olisi halunnut laulaa kappaleensa itse. Laulajaksi valikoitui kuitenkin Toikka, joka sattui ensimmäisenä paikalle, kun Hedkrok esitteli sävellystään.[4]

”Puolitetut perunat” oli Liinojan ensimmäinen sanoitus, jossa hän muistelee köyhää opiskelija-arkeaan Tampereen Ruotulassa sijainneessa yksiössä. Kappaleen alkuperäinen nimi ”Jaakonmäenkatu 7 A 3” oli Liinojan entisen asunnon osoite. Pääosin suomeksi lauletussa kappaleessa on myös lyhyt ruotsinkielinen säkeistö. Liinojan mukaan kyse oli erikoisuuden tavoittelusta, joka ”tuntui silloin hauskalta idealta”. Kettunen on kuvaillut sävellystä ”kunnon taidepläjäykseksi. Teimme siitä oikein vakavan taidemusiikin perikuvan.”[22] Kappaleen laulaa Liinoja.[29]

”Elämää Kwanza Sulin leirillä” on Erängön, Salomaan ja Kettusen sanoitus.[30] Tarina sijoittuu Angolaan Cuanza Sulin maakuntaan, joka kappaleen kirjoittamisen aikoihin esiintyi uutisissa väkivaltaisuuksien ja vankileirien vuoksi. Yhtye ei kuitenkaan kirjoittanut aiheesta synkkää tekstiä vaan romanttisen kuvauksen[3] tiikerin ja anakondan taistelusta.[30] ”Mä en voi tajuta, mitä on tullut tehtyä”, Eränkö pohdiskeli yli 30 vuotta myöhemmin. ”Ehkä siinä oli joku filosofia ihmisten välisestä taistelusta tai sitten me koimme olevamme paljon älykkäämpiä kuin olimmekaan.”[13] Soitinten lisäksi kappaleen säestyksenä on eläinten ääniä jäljittelevää mölyä. Soololaulusta vastaa Toikka.[30]

”Kyllä elämä on ihanaa” oli ensimmäinen Lapinlahden Lintujen harjoituksissa työstetty kappale. Yhtyeessä oli tuohon aikaan vasta neljä jäsentä: Eränkö, Kettunen, Liinoja ja Salomaa. Salomaan teksti on iloluontoinen seksin ylistys, jonka alkuperäinen otsikko ”Toksiset alveet” viittasi Veikko Huovisen romaaniin. Myöhemmin nelikko uudisti kappaletta, jolloin se sai lopullisen nimensä ja irralliset viittaukset myrkyllisiin pikkukaloihin jäivät pois.[22] Nopeatempoisen rock-kappaleen laulaa Salomaa.[31] Konserteissa kappale soitettiin yleensä viimeisenä.[13]

Vastaanotto

Lapinlahden Linnut sai lehdistössä paljon myönteistä huomiota.[10] Se oli parhaimmillaan Suomen virallisen listan sijalla 24 ja pysyi listalla 7 viikkoa.[1] Noposen mukaan albumi myi tasaisesti vielä 2000-luvun alussa.[7]

Helsingin Sanomien aikalaisarvostelussa Kari Hintikka kiitti Lapinlahden Lintujen elämänmakuisia kappaleita: ”Ne kertovat rakkaudesta, omituisista sattumista ja poikamiehen sisäisestä ahdistuksesta.” Hintikan mukaan ”kappaleet toimivat mainiosti yksinään levyllä”, mutta parhaimmillaan Lapinlahden Linnut oli konserteissa, joissa ”humoristiset mutta vakavat kappaleet ja sketsit muodostavat kokonaisuuden, jolle ei ole vertailukohdetta”. Yhteishyvän Erkki Pälli nimesi Lapinlahden Linnut kevään ”riemastuttavimmaksi” kotimaiseksi uutuusyhtyeeksi. ”Sen esikoisälppäri on kerta kaikkiaan hulvaton – –. Tällaista lievää anarkiaa onkin kaivattu kaiken dingoilun lomaan.”[10]

”Lipputangon nupin” musiikkivideo esitettiin MTV3:n Levyraadissa, missä kappale sai 24 pistettä 50 mahdollisesta.[10] Listoille ”Lipputangon nuppi” ei noussut,[1] mutta se sai kohtalaisesti radiosoittoa ja kohosi Lapinlahden Lintujen ensimmäiseksi hittikappaleeksi.[32]

Osa Lapinlahden Lintujen vanhoista ihailijoista ei pitänyt siitä, että yhtye teki albumin isolle levy-yhtiölle. ”Sanottiin, että nyt menette ja pilaatte täysin teidän juttunne. Underground muuttuu overgroundiksi”, Salomaa muisteli myöhemmin. Noponen piti albumin vahvuutena sen monipuolisia sävellyksiä ja musiikillista kunnianhimoa. ”Soitimme mahdollisimman hyvin, tietenkin tyylilajin puitteissa. – – En näe Lintuja huumoribändinä, joka vain räimii biisit menemään ja se on muka hauskaa.”[3] Hedkrok on kuvaillut albumia klassikoksi ja Ari Kettusen taidonnäytteeksi. Hän on kehunut Kettusen ”persoonallista otetta” ja kykyä luoda perinteisistä aineksista omaperäistä musiikkia: ”Sitä levyä oli tavallaan mahdotonta käydä ylittämään.”[7] Toikan mielestä Lapinlahden Linnut oli yhtyeen ylivoimaisesti paras levytys: ”Luovuus ja hauskanpito olivat huipussaan, ja siitä eteenpäin luisuimme lievästi sivuraiteille.”[13]

Jukka Lyytinen kirjoittaa vuoden 2003 elämäkertakirjassaan Lapinlahden Linnut, että esikoisalbumi on ”mieletön paketti avantgardistista tajunnanvirtaa ja hullunjärkevää puhetta elävästä elämästä”. Albumin kohokohtana hän mainitsee Hedkrokin sävellyksen ”Ojasta noustaan”.[3] Myös Noponen ja Kettunen olivat vaikuttuneita kappaleesta.[4]

Timo Rossi toteaa vuonna 2023 julkaistussa historiikissa Miksei asioista puhuta, että Lapinlahden Linnut taltioi onnistuneesti katusoitto-orkesterin oleellisimmat piirteet. Albumi sekoittaa monenlaisia tyylilajeja ja tunnelmia, ”mutta sekopäisinkään ajatus ei tuntunut päälle liimatulta tai falskilta”.[13]

Julkaisun jälkeen

Esikoisalbumin myötä Lapinlahden Lintujen jäsenet siirtyivät vähitellen ammattimuusikoiksi. Toikka toimi 1980-luvun puolivälissä myös Casablanca Vox -yhtyeessä, ja Hedkrok soitti koskettimia Zape Leppänen & Limousine -kokoonpanossa. Lapinlahden Lintujen menestyessä Toikka ja Hedkrok lopettivat muut musiikkiprojektinsa.[4] Albumi kasvatti konserttien kysyntää,[33] ja kesällä 1985 Lapinlahden Linnut esiintyi Ruisrockin päälavalla.[34]

Yhtyeen ensimmäinen televisioesiintyminen oli 6. toukokuuta 1985, kun Ylen ykkönen esitti Lilli Riihirannan toimittaman dokumentin Anna palaa. Siinä näytettiin katkelmia Lapinlahden Lintujen konsertista Vanhan ylioppilastalon portailla, esitettiin ohjelmaa varten kuvattu musiikkivideo kappaleesta ”Ojasta noustaan” ja haastateltiin yhtyeen perustajajäseniä. Haastattelussa Eränkö, Kettunen ja Salomaa istuvat pöydän ääressä sänkisinä, hiukset sekaisin ja pullaa syöden. Eränkö vastailee kysymyksiin hitaasti Salomaan ja Kettusen tupakoidessa vieressä. Yhtyeen perustamista selitetään Suomen työllisyysongelmalla, ja yhtyeen toimintatavoista todetaan, että Lapinlahden Linnuissa ”asiat eivät riitele, mutta miehet ovat alvariinsa nyrkkitappeluissa”.[10]

Lapinlahden Lintujen jäseniä jäi harmittamaan EMIn kanssa sovittu 4,5 prosentin osuus, joka levymyynnin tuloista kuului yhtyeen jäsenille. Kun jäsenet pitivät tätä kohtuuttomana, EMIn toimitusjohtaja Rolf Kronqvist sanoi: ”Jos jotain haluaa saada, täytyy jotain myös antaa.” Yhtye palasi aiheeseen vuoden 1990 TV-sarjassaan Maailman kahdeksan ihmettä, jossa Kronqvistin ja Hietasen näköiset levy-yhtiön miehet hyväksikäyttävät nuorta naislaulajaa ja perustelevat käytöstään Kronqvistin lausahduksella. Hietanen loukkaantui sketsistä, sillä hän oli ollut EMIn työntekijä siinä missä Lapinlahden Linnutkin. Kivisen mukaan Hietasen piikittely oli kohtuutonta, ja tämän hahmo otettiin sketsiin lähinnä siksi, että se oli viiksineen niin tunnistettava.[4]

Lapinlahden Linnut on yhtyeen suosituimpia albumeja ja jäsenten suuresti arvostama. Kappaleet ”Lipputangon nuppi”, ”Sisäinen ahdistus”, ”Ilha Dourada – kultainen saari”, ”Lääketiedettä vai elokuvia”, ”Tero ja minä”, ”Ojasta noustaan” ja ”Kyllä elämä on ihanaa” pysyivät Lapinlahden Lintujen konserttiohjelmistossa vuosikymmenien ajan.[13] Yhtyeen myöhemmillä albumeilla esikoisalbumin ennakkoluuloton tyyli vaihtui perinteisempään pop- ja rockmusiikkiin.[35]

Kappaleet

Kaikki kappaleet säveltänyt Ari Kettunen, ellei toisin mainita. Kaikki kappaleet sovittanut Lapinlahden Linnut.

A-puoli
  1. Edes kerran – 3.28 (san. Heikki Salomaa & Ari Kettunen)
  2. Lipputangon nuppi – 2.39 (san. Mikko Kivinen)
  3. Sisäinen ahdistus – 1.57 (san. Jarmo Hyttinen)
  4. Elämässä täytyy kosia – 3.13 (säv. ja san. Arik Kettunen & Timo Eränkö)
  5. Edenin henki – 2.51 (san. Timo Eränkö)
  6. Ilha Dourada – kultainen saari – 1.43 (san. Timo Eränkö & Finnmatkat)
  7. Ajatelkaa! – 5.00 (san. Timo Eränkö & Heikki Salomaa)
B-puoli
  2. Lääketiedettä vai elokuvia – 1.41 (san. Timo Eränkö)
  3. Tero ja minä – 1.37 (san. Mikko Kivinen)
  4. Joka kesäyö pullo viiniä – 3.07 (san. Heikki Salomaa & Ari Kettunen)
  5. Ojasta noustaan – 3.30 (säv. Pekka Hedkrok, san. Tapio Liinoja)
  6. Puolitetut perunat – 1.52 (san. Tapio Liinoja)
  7. Elämää Kwanza Sulin leirillä – 4.16 (san. Timo Eränkö, Heikki Salomaa & Ari Kettunen)
  8. Kyllä elämä on ihanaa – 2.43 (san. Heikki Salomaa ja Ari Kettunen)

Kokoonpano

Lapinlahden Linnut

  • Timo Eränkö – laulu (8, 10), tenorisaksofoni, vääntöhamppi, ihmis- ja eläinäänet
  • Matti Jaaranen – matkoilla
  • Ari Kettunen – laulu (5, 10), piano, kosketinsoittimet, ihmis- ja eläinäänet
  • Tapio Liinoja – laulu (6, 10, 12), puulusikat ja -haarukat, ihmis- ja eläinäänet
  • Heikki Salomaa – laulu (1, 3, 4, 10, 14), cabasa, hamppipelti, ihmis- ja eläinäänet
  • Mikko Kivinen – laulu (2, 9, 10), bassoviulu, ihmis- ja eläinäänet
  • Markku Toikka – laulu (7, 10, 11, 13), matka-arkku, ihmis- ja eläinäänet
  • Jan Noponen – rummut, paisteet, ihmis- ja eläinäänet
  • Pekka Hedkrok – kosketinsoittimet, piano, ihmis- ja eläinäänet

Vierailevat muusikot

Tuotanto

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c LAP-LAU Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla 1960-2018. Viitattu 29.12.2023.
  2. ↑ Lyytinen 2003, s. 17–32.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Lyytinen 2003, s. 33–38.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k Rossi 2023, s. 81–86.
  5. ↑ a b c d e f g h Rossi 2023, s. 86–91.
  6. ↑ Lyytinen 2003, s. 35; Rossi 2023, s. 87.
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m Lyytinen 2003, s. 113–115.
  8. ↑ Lyytinen 2003, s. 18.
  9. ↑ a b Lapinlahden Linnut - Lapinlahden Linnut - Releases Discogs. Viitattu 9.9.2023.
  10. ↑ a b c d e Rossi 2023, s. 94–98.
  11. ↑ Lapinlahden Linnut. Lapinlahden Linnut, EMI, 1985 .
  12. ↑ Rossi 2023, s. 53, 93.
  13. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Rossi 2023, s. 91–94.
  14. ↑ ”Edes kerran” (Lapinlahden Linnut). Lapinlahden Linnut, EMI, 1985 .
  15. ↑ Järvelä 2012, s. 58–59.
  16. ↑ a b Rossi 2023, s. 63.
  17. ↑ ”Perunatorin tyttö” (Lintuinfluenssa vol. 1). Lapinlahden Linnut, EMI, 2006 .
  18. ↑ ”Eedenin henki” (Lapinlahden Linnut). Lapinlahden Linnut, EMI, 1985 .
  19. ↑ ”Elämässä täytyy kosia” (Lapinlahden Linnut). Lapinlahden Linnut, EMI, 1985 .
  20. ↑ Järvelä 2012, s. 61.
  21. ↑ a b Lyytinen 2003, s. 20.
  22. ↑ a b c d Rossi 2023, s. 50–53.
  23. ↑ a b ”Ilha Dourada – kultainen saari” (Lapinlahden Linnut). Lapinlahden Linnut, EMI, 1985 .
  24. ↑ Lyytinen 2003, s. 133; Rossi 2023, s. 89–91.
  25. ↑ ”Lääketiedettä vai elokuvia” (Lapinlahden Linnut). Lapinlahden Linnut, EMI, 1985 .
  26. ↑ Järvelä 2012, s. 36.
  27. ↑ a b ”Joka kesäyö pullo viiniä” (Lapinlahden Linnut). Lapinlahden Linnut, EMI, 1985 .
  28. ↑ Lyytinen 2003, s. 20–22.
  29. ↑ ”Puolitetut perunat” (Lapinlahden Linnut). Lapinlahden Linnut, EMI, 1985 .
  30. ↑ a b c ”Elämää Kwanza Sulin leirillä” (Lapinlahden Linnut). Lapinlahden Linnut, EMI, 1985 .
  31. ↑ ”Kyllä elämä on ihanaa” (Lapinlahden Linnut). Lapinlahden Linnut, EMI, 1985 .
  32. ↑ Rossi 2023, s. 63, 91.
  33. ↑ Rossi 2023, s. 98.
  34. ↑ Rossi 2023, s. 102.
  35. ↑ Rossi 2023, s. 94, 107–112.
Lapinlahden Linnut
Studioalbumit
Kokoelmat
Radio-ohjelmat
TV-ohjelmat
DVD-boksit
Kirjat
Katso myös