Nykymaailmassa Pekka Rechardt:stä on tullut erittäin tärkeä ja monia ihmisiä kiinnostava aihe. Puhummepa sitten Pekka Rechardt:stä henkilökohtaisella, ammatillisella, tieteellisellä tai kulttuurisella tasolla, sen vaikutus ja läsnäolo ovat kiistattomia. Pekka Rechardt:n tärkeydestä on keskusteltu ja analysoitu eri sektoreilla, ja sen vaikutus ulottuu ajassa ja tilassa. Tässä artikkelissa tutkimme Pekka Rechardt:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen evoluutioon ja sen vaikutukseen tämän päivän yhteiskuntaan. Samoin tarkastelemme eri näkökulmia ja näkökulmia Pekka Rechardt:stä, tavoitteena syventää sen merkitystä ja merkitystä nykymaailmassa.
Pekka Rechardt | |
---|---|
![]() Pekka Rechardt Wigwam-keikalla marraskuussa 1974. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. helmikuuta 1952 |
Muusikko | |
Taiteilijanimi | ”Rekku” Rechardt |
Tyylilajit | rock |
Soittimet | kitara, sello |
Yhtyeet | Wigwam, Lapinlahden Linnut, Black Crucifixion |
|
Eero Pekka ”Rekku” Rechardt (s. 11. helmikuuta 1952)[1] on suomalainen rock-kitaristi ja säveltäjä.
Rechardt tunnetaan parhaiten Wigwam-yhtyeestä, jossa hän on soittanut vuodesta 1974 alkaen, aina kun yhtye on aktiivinen. Wigwamin musiikkia on kutsuttu progressiiviseksi rockiksi, mutta vuonna 1975 julkaistu Nuclear Nightclub siirtyi edellisistä levyistä askeleen popmusiikin suuntaan. Rechardt itse on kuvaillut Wigwamin musiikkia termillä ”deep pop”.[2]
Rechardt julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Snakecharm alkuvuonna 2007. Levyä oli tosin suunniteltu jo monia vuosia aiemmin.[3]
Rechardt soitti myös Lapinlahden Linnut -huumoriyhtyeessä vuosina 1995–2002 ja sävelsi ryhmän levyille muun muassa laulut Mun puutarhassa ja Voisinko olla minä.[3]
Pääsoittimenaan Rechardt on uransa läpi käyttänyt Les Paul -tyyppistä teetettyä sähkökitaraa. Sen kaula on Hoyer-orkesterikitaran kaula. Kitaran rungon suunnitteli Janne Ödner, ja se rakennettiin 1971–1972. Varsinaisen rakennustyön teki Malmström-niminen viulunrakentaja. Sekä mikrofonit, talla että virityskoneistot on ajan myötä vaihdettu alkuperäisistä, rakennettaessa käytetyistä.[4]
1980-luvun puolivälissä Rechardt aloitti uudelleen edellisellä vuosikymmenellä kesken jääneet sosiaalipsykologian opinnot Helsingin yliopistossa ja valmistui 1990-luvun puolella valtiotieteiden maisteriksi.[3]
Vuonna 2013 Rechardt palasi levyttäväksi taiteilijaksi suomalaisen Black Crucifixion -yhtyeessä. Rechardt soittaa kitaraa black metallin pioneeriyhtyeen Coronation of King Darkness -levyllä. Inferno-lehti kutsui yhteistyötä "täydelliseksi ratkaisuksi!"[5]. Rechardt soittaa myös yhtyeen 2018 ilmestyvällä Lightless Violent Chaos -albumilla. Molemmat Black Crucifixion -levyt ovat saaneet Inferno-lehden kriitikolta arvosanaksi 4,5/5 pistettä[6].
Rechardtille myönnettiin taiteilijaeläke 2013.[7]
Rechardt on tehnyt sävellyksiä Wigwamin, Lapinlahden Lintujen ja oman sooloalbumin lisäksi myös Freemanille ja Sakari Kuosmaselle. Hän on myös säveltänyt musiikkia elokuviin (mm. Apinan vuosi) ja näytelmiin (mm. Arto Mellerin Ryhmäteatterille kirjoittama Sopimus Mr. Evergreenin kanssa). Lisäksi hän on toiminut sovittajana. [8]
Studioalbumit | |
---|---|
Livealbumit |
|
Kokoelmat |