Lehmänpapu
Nykyään Lehmänpapu on erittäin tärkeä aihe ja se herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Jo jonkin aikaa Lehmänpapu on ollut keskustelun ja kiistelyn aiheena, koska sen vaikutus on käsinkosketeltava jokapäiväisen elämän eri alueilla. Olipa kyse politiikasta, taloudesta, kulttuurista tai tieteestä, Lehmänpapu on onnistunut luomaan itselleen markkinaraon ja asettamaan itsensä yhdeksi tämän hetken kuumimmista aiheista. Kautta historian Lehmänpapu on merkinnyt ennen ja jälkeen tapaa, jolla näemme maailmaa, käynnistäen merkittäviä muutoksia, jotka ovat suoraan vaikuttaneet yhteiskuntaan. Tämän artikkelin tarkoituksena on valaista Lehmänpapu:tä ja analysoida sen vaikutuksia yhteiskuntaan nykyään sekä menneisyydessä ja tulevaisuudessa.
| Lehmänpapu | |
|---|---|
 Lehmänpavun palkoja |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Suku: | Pitkäpavut Vigna |
| Laji: | unguiculata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Lehmänpapu eli pitkäpapu (Vigna unguiculata) on pitkäpapujen sukuun kuuluva, Afrikasta kotoisin oleva viljelty palkokasvi. Se on hyvin muunteleva, ja sen eri muunnoksia on aikaisemmin pidetty eri lajeinakin.[1]
Taksonomia ja nimen alkuperä
Lehmänpapu kuuluu pitkäpapujen sukuun (Vigna).[1] Sen tieteellinen lajinimi unguiculata johtuu latinan sanasta, joka tarkoittaa "pienikyntistä" ja viittaa kasvin kukan terälehtien pieniin varsimaisiin osiin.[2]
Lehmänpavusta on olemassa useita alalajeja. Kaikki viljellyt muodot kuuluvat alalajiin unguiculata, joka jaetaan edelleen neljään lajikeryhmään: Unguiculata, Biflora, Sesquipedalis ja Textilis.[3][4] Lajin eri viljelymuodoista käytetään muun muassa nimiä Lesera ja Dangobidi (লেছেৰা/ ডাংবডি), jotka johtuvat assamin kielestä, sekä black-eyed pea, southern pea, yardlong bean, catjang ja crowder pea,[5] suomessa myös karjanpapu ja kiinanpapu.[6] Kasvin villimuotojen luokittelu on hankalampaa: yli 20 eri nimeä on käytetty ja tunnistettu 3–10 alaryhmää.[3][7] Alkuperäiset alaryhmät stenophylla, dekindtiana ja tenuis esiintyvät kutakuinkin kaikissa luokitteluissa, ja myös muunnokset pubescens ja protractor on vuonna 1993 hyväksytyssä luokittelussa nostettu alalajin asemaan.[3]
Viljelys ja käyttö
Lehmänpapu on todennäköisesti kotoisin Länsi-Afrikasta, ja nykyisinkin sitä viljellään eniten Afrikassa.[1] Suurimpia tuottajamaita ovat Nigeria, Niger ja Burkina Faso.[8] Lisäksi sitä viljellään laajalti Aasiassa ja 1700-luvulta lähtien myös Yhdysvaltojen etelävaltioissa.[1]
Lehmänpavun erikoisimpia viljeltyjä muotoja on niin sanottu yard-long bean, jonka palko voi olla jopa metrin pituinen. Sitä viljellään etupäässä Itä-Aasiassa ja käytetään vihreinä palkoina.[1]
Tavallisimmin lehmänpavusta kuitenkin käytetään ravinnoksi kypsät siemenet. Niissä on noin 23 prosenttia proteiinia, ja niissä maissa, joissa sitä eniten viljellään, se onkin tärkeän proteiinin lähde.[1]
Yhdysvalloissa lehmänpapua viljellään myös rehuksi, mihin sen nimikin viittaa, sekä vihantalannoitteeksi.[6]
Terveysvaikutukset
Lemänpavulla on useita terveydelle edullisia vaikutuksia. Se sisältää runsaasti eräitä vitamiineja, erityisesti B9-vitamiinia, sekä rautaa.[9] Se ehkäisee syöpää ja anemiaa, ylläpitää tervettä aineenvaihduntaa, vahvistaa luustoa, edistää henkistä hyvinvointia, auttaa lihaksia pysymään kunnossa, auttaa suolistoa pysymään terveenä, torjuu sydän- ja verisuonitauteja, tukee immuunijärjestelmää, suojaa vilustumiselta, torjuu masennusta ja diabetesta.[9]
Lähteet
- ↑ a b c d e f Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, viljelyskasvit ihmisen palveluksessa, s. 133–134. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21295-4
- ↑ Ernest Small: Top 100 Food Plants, s. 104. Ottawa: NRC Research Press.
- ↑ a b c B. B. Singh et al.: Advances in Cowpea Research. IITA, Ibadan Nigeria, International Institute of Tropical Agriculture, 1997.
- ↑ P. Perrino et al.: Diversification of cowpea in the Mediterranean and other centres of cultivation. Genetic resources and crop evolution, 1993, nro 40, s. 121-132.
- ↑ COWPEA.NET - Main - Taxonomy And Related Species cowpea.net. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 22.6.2016.
- ↑ a b ”Lehmänpapu”, Otavan Iso Fokus, s. 2234. Otava, 1973. ISBN 951-1-00388-7
- ↑ Genetic relationships among subspecies of Vigna unguiculata (L.) Walp. based on allozyme variation R. S. Pasquet. Theoretical and Applied Genetics, Toukokuu 1999, 98. vsk, nro 6–7, s. 1104–1119.
- ↑ Browse data: Cow peas, dry FAO. Arkistoitu 22.11.2016. Viitattu 22.6.2016.
- ↑ a b Cowpeas Facts and Health Benefits Health Benefits Times.com. Viitattu 22.6.2016.
