Libertas

Tänään puhumme Libertas:stä, aiheesta, joka on kiinnittänyt monien huomion viimeisen vuosikymmenen aikana. Syntymisestään lähtien Libertas on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla tieteestä populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme Libertas:n eri puolia sen vaikutuksista yhteiskuntaan viimeisimpään aihetta koskeviin tutkimuksiin. Tulemme selvittämään, kuinka Libertas on kehittynyt ajan myötä ja miten se on vaikuttanut ihmisiin eri tavoin. Lisäksi tarkastelemme joitain kiistoja ja keskusteluja, joita on syntynyt Libertas:n ympärillä ja kuinka nämä keskustelut ovat muokanneet ymmärrystämme aiheesta. Yhteenvetona voidaan todeta, että tämä artikkeli tarjoaa kattavan ja laajan yleiskatsauksen Libertas:stä ja tarjoaa lukijoille vankan ja ajantasaisen käsityksen tästä kiehtovasta aiheesta.

Tämä artikkeli kertoo vapauden jumalattaresta. Eurooppalaisesta puolueesta kerrotaan artikkelissa Libertas (puolue).
 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Libertas (suomeksi vapaus) on roomalaisessa mytologiassa vapauden jumalatar ja vapauden ruumiillistuma. Libertas sai virallisen aseman yhtenä Rooman jumalattarista vuonna 238 eaa. Tuolloin legendaarinen kansantribuuni Tiberius Gracchus määräsi ensimmäisen Libertakselle pyhitetyn temppelinsä rakennettavaksi Rooman Aventinus-kukkulalle.

Vuosina 58-57 eaa. Libertakselle rakennettiin temppeli Rooman Palatinus-kukkulalle Publius Clodius Pulcherin päätöksellä. Temppeli rakennettiin maanpaossa olleen Ciceron talon entiselle paikalle, jotta kyseisellä tontilla olisi laitonta asua. Palattuaan Cicero onnistui perustelemaan päätöksen laittomaksi, minkä jälkeen hän sai tonttinsa takaisin ja tuhosi temppelin. Vuonna 46 eaa. senaatti päätti rakentaa Libertaksen temppelin uudelleen, mutta sen sijaan jumalattarelle rakennettiin pieni patsas Forum Romanumin eteen.[1]

Libertaksen symbolit

Libertas liitettiin usein kartiomaiseen, suippenevaan Pilleus-päähineeseen (tunnetaan myöhemmin nimellä fyygialaismyssy). Antiikin Roomassa pilleus sai vapauslakin merkityksen Caesarin murhan jälkeen, kun sitä käytettiin Brutuksen lyöttämissä kolikoissa vapauden symbolina. Päähinettä käyttivät yleensä vapautetut orjat.[2][3][4]

Roomalaisilla lakki oli vapauden symboli. Kun orja sai manumission eli vapautusriitin kautta vapauden, hän ajatti päänsä ja käytti hiustensa sijaan värjäämätöntä pileusta (πίλεον λευκόν, Diodorus Siculus Exc. Leg. 22 p625, ed. Wess.; Plaut. Amphit. I.1.306; Persius, V.82). Siksi sanonta servos ad pileum vocare on kutsu vapauteen, jolla orjia usein kehotettiin aseisiin vapautta luvaten (Liv. XXIV.32). Vapauden kuva eräissä Antoninus Piuksen A.D. 145 lyödyissä kolikoissa pitelee tätä lakkia kädessään.[3]

Libertas tunnistettiin myös hänen sauvastaan (vindicta tai festuca),[4], jota käytettiin seremoniallisesti Manumissio vindicta -riitissä (suom. "sauvalla vapaaksi"):

Isäntä toi orjansa maistraatin eteen ja esitti perustelunsa vapautukselle. Maistraatin liktori laski sauvan orjan päälle tietyin sanoin, joilla hän julisti tämän vapaaksi mieheksi Quiritiuksen lain mukaan eli "vindicavit in libertatem." Isäntä piti tähän asti orjaa, lausui sitten "hunc hominem liberum volo," käänsi tämän ympäri (momento turbinis exit Marcus Dama, Persius, Sat. V.78) ja antoi mennä (emisit e manu, or misit manu, Plaut. Capt. II.3.48), mistä rituaalin nimi "manumission". Magistraatti julisti sitten orjan vapaaksi [5]

Libertas vallankumouksen symbolina

Vapaus johtaa kansaa, Eugène Delacroix (1830), juhlistaa heinäkuun vallankumousta (Louvre).

Vuoden 1789 Ranskan suuressa vallankumouksessa Libertas symbolisoi vallankumouksen henkeä. Vallankumouksessa vanha aateliston ja papiston valtaa ylläpitänyt sääty-yhteiskunta kaadettiin ja sen tilalle nousivat liberaalit vapauden ja järjen arvot. Vapautta ja järkeä kuvattiin naishahmoilla, ja toisinaan sama hahmo edusti molempia. Vallankumouksellisten pienempi äärivasemmistosiipi ihannoi sekin vapautta: sen vuonna 1793 harjoittamassa "järjen palvonnassa" Libertas syrjäytti Neitsyt Marian alttareilla.

Historian kuuluisin Libertasta kuvaava maalaus on Eugène Delacroix'n teos Vapaus johtaa kansaa, joka kuvaa vuoden 1830 vallankumousta.

Marianne, Columbia ja Liberty

Vallankumouksia symboloineesta Libertas-hahmosta muodostui Ranskassa vähitellen Marianne, hahmo, joka on valtion ruumiillistuma (vrt. Suomi-neito). Myös Yhdysvaltojen vastaava hahmo, Columbia ("USA-neito"), on Libertaksen henkilöitymä, ja Mariannen tavoin hänkin käytti useimmiten "vapaushattuna" tunnettua fryygialaismyssyä. Toinen yhdysvaltalaista kulttuuria edustava naishahmo on Liberty, jota kuvaa Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen muistomerkki Vapaudenpatsas. Yksityiset, Amerikan vapautta ihailevat ranskalaiset lahjoittivat sen Yhdysvaltain valtiolle vuonna 1886.[6]

Rahat

Libertas on kuvattu monien maiden kolikoissa, kuten näissä rappeneissa (Sveitsin frangin kolikot).

Libertaksen kuva tai nimi on esiintynyt monissa kolikoissa ja seteleissä. Galban hallintokauden Roomassa Libertas kuvattiin "Kansan vapaus" -nimisissä kolikoissa.[7] Ainakin kaksi yksityistä pankkia on seteleissään kuvannut Libertasta.[8][9] Sveitsin viiden, kymmenen ja 20 Rappenin kolikoissa on niin ikään Libertaksen kuva.

Lähteet

  1. ↑ Libertas 2008. Encyclopædia Britannica online. Viitattu 1 September 2008.
  2. ↑ Castrén, Pietilä: Antiikin käsikirja. Otava, 2002. ISBN 951-1-12387-4
  3. ↑ a b Yates, James. Entry "Pileus" in William Smith's A Dictionary of Greek and Roman Antiquities (John Murray, London, 1875). Korostukset lisätty.
  4. ↑ a b Sacred Places of Goddess: 108 Destinations, s. 360–361. CCC Publishing, 2005. ISBN 1888729112 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Long, George. Entry "Manumission" in William Smith's A Dictionary of Greek and Roman Antiquities (John Murray, London, 1875). Korostukset lisätty.
  6. ↑ Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen: Historian Tuulet 7, s. 104. Otava, 2004.
  7. ↑ Roman Coins (PDF) artgallery.yale.edu. Arkistoitu 31.10.2008. Viitattu 1.9.2008.
  8. ↑ Howgego, Christopher. Ancient History from Coins. Routledge; New York, NY: 1995.
  9. ↑ Bank of Fayetteville one-dollar note, 1855 dc.lib.unc.edu. Viitattu 1.9.2008.