Nivalan seurakunta

Nykymaailmassa Nivalan seurakunta on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Tekniikan ja globalisaation myötä Nivalan seurakunta:stä on tullut kiinnostava ja keskustelunaihe kaikkialla. Nivalan seurakunta:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä ja yhteiskunnan kehityksessä sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Vuosien varrella on tehty lukuisia tutkimuksia, joiden tarkoituksena on ymmärtää paremmin Nivalan seurakunta:n vaikutuksia ja sen vaikutuksia eri alueilla. Siksi on olennaista analysoida huolellisesti Nivalan seurakunta ja sen eri ulottuvuudet, jotta tästä aiheesta saadaan kattavampi ja tarkempi näkemys.

Nivalan seurakunta

tunnus

sijainti

Nivalan kirkko
Nivalan kirkko
Tunnustuskunta evankelis-luterilainen
Hiippakunta Oulun hiippakunta
Rovastikunta Kalajoen rovastikunta
Pääkirkko Nivalan kirkko
Perustettu 1868
Jäsenmäärä 9 081[1] (2021)
– Osuus asukkaista 87,4 %
Kirkollisvero 1,75 %
Kirkkoherra Sanna Jukkola
Verkkosivusto

Nivalan seurakunta on Nivalan kaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla toimiva Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta. Se kuuluu Oulun hiippakuntaan ja Kalajoen rovastikuntaan.

Nivalan seurakunta perustettiin Kalajoen seurakuntaan kuuluneena rukoushuonekuntana vuonna 1682. Vuonna 1802 se muutettiin kappeliseurakunnaksi, ja vuodesta 1838 lähtien se kuului kappeliseurakuntana Haapajärven seurakuntaan. Itsenäiseksi seurakunnaksi se tuli vuonna 1868.[2]

Herätysliikkeet

Nivalan seurakunta kuuluu muun Kalajokilaakson tavoin herätysliikkeiden maantieteelliseen kohtaamisalueeseen. Nivala kuuluu vanhoillislestadiolaisuuden yhtenäiseen voimakaaseen kannatusalueeseen. Paikkakunnalla vaikuttaa myös uudenheräyksen lestadiolainen suuntaus. Nivalassa on voimakasta kannatusta myös herännäisyyden parissa. Herännäisyyden historialliset juuret sijoittuvat Nivalaan.[3]

Papisto

Muun muassa seuraavat henkilöt ovat toimineet Nivalan seurakunnan kirkkoherroina:[4]

Kirkkoherrat

Lähteet

  1. ↑ Seurakuntatalouksien jäsenmäärä ja muita tunnuslukuja 2021 Kirkon tilastot. Suomen ev.lut. kirkko. Viitattu 8.7.2022.
  2. ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: ”Nivala”, Historian suursanakirja, s. 353. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  3. ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 151. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
  4. ↑ Pappisluettelo: Nivalan seurakunta Suomen sukututkimusseura. Viitattu 15.4.2023.

Aiheesta muualla