Gustaf Johansson

Nykymaailmassa Gustaf Johansson on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Yhteiskuntaan, kulttuuriin ja talouteen kohdistuvan vaikutuksensa ansiosta Gustaf Johansson:stä on tullut näkyvä hahmo modernissa elämässä. Gustaf Johansson on osoittautunut kiehtovaksi ja merkitykselliseksi aiheeksi nykymaailmassa sosiaaliseen mediaan vaikuttamisestaan ​​rooliinsa politiikassa. Tässä artikkelissa tutkimme Gustaf Johansson:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.

Gustaf Johansson
Turun ja Suomen arkkipiispa
1899–1930
Edeltäjä Torsten Thure Renvall
Seuraaja Lauri Ingman
Savonlinnan piispa
1897–1899
Seuraaja Otto Immanuel Colliander
Kuopion piispa
1885–1897
Edeltäjä Robert Frosterus
Seuraaja Otto Immanuel Colliander
Henkilötiedot
Syntynyt10. tammikuuta 1844
Ylivieska
Kuollut24. heinäkuuta 1930 (86 vuotta)
Turku
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti professori, piispa, arkkipiispa
Vanhemmat Gustaf Johansson
Johanna Emilia Schalin
Puoliso
  • Sofia Emelie Björkman ( 1873)
Lapset 10 (Martin, Aina, Anna, Johannes, Aarne, Maria, Kustavi, Aili, Toini, ja Signe)
Muut tiedot
Koulutus Teologian tohtori (1875)
Merkittävät teokset
  • Mietteitä Suomen luterilaisen kirkon asemasta (1890)
  • Pelastusarmeija : lyhyesti esitelty (1890)
Uskonto kristinusko
Tunnustuskunta luterilaisuus

Gustaf Johansson (10. tammikuuta 1844 Ylivieska – 24. heinäkuuta 1930 Turku) toimi Turun arkkipiispana vuosina 1899–1930.[1]

Elämä

Johansson vihittiin papiksi vuonna 1871, ja hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1874. Hän toimi dogmatiikan ja siveysopin professorina vuosina 1877–1885, silloisen Kuopion hiippakunnan (joka muutettiin myöhemmin Oulun hiippakunnaksi) piispana vuosina 1885–1897, Savonlinnan hiippakunnan piispana 1897–1899 sekä puheenjohtajana kirkolliskokouksissa. Johansson oli valtiopäivillä pappissäädyn edustaja 1885, 1888, 1891, 1894, 1897, 1899, 1900, 1904 ja 1905. Säädyn puhemiehenä hän toimi 1897, 1899, 1900, 1904 ja 1905.[1]

Professorina Johansson kehitti alansa terminologiaa luomalla suomenkielisiä vastineita monille teologisille ammattisanoille.[2] Piispana hän johti raamatunkäännöskomiteaa vuosina 1886–1912 ja 1893 julkaistun Kristinopin kirjoitustyötä, sekä osallistui suomen- ja ruotsinkielisen virsikirjan uudistustyöhön.[3]

Yhteiskunnallisissa kysymyksissä Johanssonia pidettiin vanhoillisena. Hänen mukaansa naisasialiike oli pohjimmiltaan kapina Jumalan maailmanjärjestystä vastaan ja aiheutti yhteiskunnalle ja naiselle turmion.[4] Sisällissodan sytyttyä papisto sai Johanssonilta ohjeen pysyä erillään sotatapahtumista ja pidättäytyä poliittisista puheenvuoroista.[5] Hän piti sisällissotaa taisteluna "bolsevišmin saatanaa" vastaan.[6] Sodan jälkeen hän julkaisi paimenkirjeen, jossa tuomitsi ankarasti punaiset ja hänen mielestään kaikki Jumalan kieltäjät pitäisi tappaa.[7] Hänen on joissakin yhteyksissä väitetty puolustaneen myös avoimesti Suomen sisällissodassa taistelleiden naiskaartilaisten teloituksia, joita ei olisi pitänyt auttaa millään tapaa, vaan jättää ”saatanan haltuun”.[8] Toisten lähteiden mukaan näin olisi sanonut Kuopion piispa Otto Immanuel Colliander, joka viittasi työväestöön yleisesti.[9]

Johansson edusti teologiassaan beckiläistä biblisismiä, joka pohjautuu saksalaisen Johann Tobias Beckin teologiaan. Beckiläisyydelle tunnusomaista oli Raamatun aseman voimakas korostaminen: näkemyksen mukaan Raamattu tarjosi sisäisesti yhtenäisen pohjan kristilliselle opille ja etiikalle. Beckiläinen henki näkyi esimerkiksi siinä, että Johansson antoi aikansa kulttuuri-ilmapiiristä pessimistisen kuvan ja arvosteli voimakkaasti useita kirkollisia ryhmiä, kuten lestadiolaisuutta, Suomen Luterilaista Evankeliumiyhdistystä ja Pelastusarmeijaa.[10] Hän vastusti myös demokratiaa eli hänelle vastenmielistä ”kansan tahtoa” ja jätti äänestämättä ainakin yksikamarisen eduskunnan alkuvuosien vaaleissa. Johanssonin ajattelussa ”kansan tahto" oli aina ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Johansson pelkäsi myös kirkon poliittista leimautumista ja tuomitsi jyrkästi tällaisen kirkon julkisen sekaantumisen politiikkaan.[11] Valtiollinen toiminta oli Johanssonin ajattelussa velvollisuutta täyttää Jumalan tahto.

Keisari-suuriruhtinas Nikolai II:n vahvistettua Suomen suuriruhtinaskunnan uuden asevelvollisuuslain arkkipiispa Johansson lähetti papistolle 12. elokuuta 1901 yksityisen kiertokirjeen, jossa hän kehotti papistoa lukemaan kutsuntakuulutukset: ”Papin velvollisuus on lain mukaan julistaa kirkossa hallituksen antamia asetuksia, eikä hänen ole tutkiminen niiden laillisuutta. Ellei hän niitä kuuluta, asettuu hän lain ulkopuolelle ja paneutuu esivaltaa vastaan.”[12]

Teoksia

  • Pelastusarmeija : lyhyesti esitelty. O. W. Backman, 1890.
  • Mietteitä Suomen luterilaisen kirkon asemasta. O. W. Backman, 1890.
  • Piispantarkastuksessa Pielisjärvellä elokuulla 1891 piispa G. Johanssonin pitämät puheet. Kustantaja tuntematon, 1891.
  • Laestadiolaisuus. O. W. Backman, 1892.
  • Mainittavimmat ilmiöt kristillisen kirkon ja teologisen tieteen alalla kahden viime vuoden kuluessa. O. W. Backman, 1892.
  • Yleissilmäys merkillisimpiin tapauksiin ja ilmiöihin kristikunnassa ja uskontotieteen alalla viime viiden vuoden kuluessa : Silmäys seurakuntain ja seurakuntahoidon oloihin Kuopion hiippakunnassa viime viiden vuoden aikana. Kustantaja tuntematon, 1892.
  • Muistutuksia vanhurskauttamisoppiin ja sen käsittelemiseen. O. W. Backman, 1892.
  • Seurakunnalliset olot Kuopion hiippakunnassa kahden viime vuoden kuluessa. O. W. Backman, 1892.
  • Muistutuksia suomalaisen virsikirjakomitean ehdoitukseen. Edlund, 1884.
  • Kirkollisia kysymyksiä. WSOY, 1894.
  • Saarnoja kirkkowuoden sunnuntai- pyhä- ja juhlapäiwille : ensimmäinen wuosikerta : Wanhat ewankeliumi-tekstit. WSOY, 1894.
  • Muistosanoja Kiimingin seurakunnalle piispantarkastuksesta v. 1895. Joh. Castrén, 1895.
  • Saarnoja kirkkowuoden sunnuntai- pyhä- ja juhlapäiwille : toinen wuosikerta : Uudet ewankeliumi-tekstit. WSOY, 1895.
  • Muutama jäähyväissana Kuopion hiippakunnan papistolle. G. Johansson, 1897.
  • Muutama tervehdyssana Savonlinnan hiippakunnan papistolle. KS. kp., 1897.
  • Saarnoja kirkkowuoden sunnuntai- pyhä- ja juhlapäiwille : kolmas wuosikerta : Uudet ewankeliumi-tekstit. WSOY, 1898.
  • Jeesus Kristus on elämän valkeus. Kustantaja tuntematon, 1897.
  • Jeesus on autuuden ruhtinas. WSOY, 1897.
  • Rakkaus on lain täyttämys. WSOY, 1897.
  • Pyhä uskomme. WSOY, 1897.
  • Jäähyväistervehdys Savonlinnan hiippakunnan arvoisalle papistolle. KS. kp., 1900.
  • Arvoisa virkaveli! WSOY, 1901.
  • Herran sana pysyy iankaikkisesti : saarnoja kirkkowuoden epistolatekstien johdosta. Suomen Lähetysseura, 1914.
  • Kristillinen uskonoppi, jonka luennoissa esitti Gustaf Johansson. Suomen lähetysseura, 1924.
  • Kristillinen siveysoppi. Suomen lähetysseura, 1925.
  • Muistelmia Antero Wilhelm Ingmanin elämästä. Suomen lähetysseura, 1927.
  • Merkillisimmät ilmiöt kristillisen kirkon ja jumaluusopin alalla viimeisen pappeinkokouksen jälkeen. Kustantaja tuntematon, 1928.
  • Kertomus seurakuntien ja seurakuntahoidon vaiheista. Kustantaja tuntematon, 1928.
  • Raamatullisia mietelmiä. WSOY, 1933.

Postimerkkejä

Punaisen Ristin postimerkkisarjassa julkaistiin Gustaf Johanssonista punainen postimerkki 26. marraskuuta 1956. Sen arvo oli 20 markkaa, ja lisäksi maksettiin kolmen markan lisämaksu.[13]

Lähteet

  • Toiviainen, Kalevi: Kaakonkulman hiippakunta 1897–1945. Mattila, Ouri & Mäkitalo, Tuula & Peura, Esa-Matti (toim.): Kaakonkulman kapituli: Savonlinnan, Viipurin ja Mikkelin hiippakunta 1897–2004, 2004, s. 13–81. Helsinki: Kirjapaja. ISBN 951-607-135-X
  • Murtorinne, Eino: Papisto ja esivalta routavuosina 1899-1906. Suomen kirkkohistoriallinen seura, Kuopio, 1964.
  • Rosenqvist, G. O: Suomen kirkon murrosaikoja. WSOY, 1952.
  • Juva, Einar W.: Suomen kansan aikakirjat 9. Otava, Helsinki, 1937.

Viitteet

  1. ↑ a b Johansson, Gustaf. Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. Viitattu 6.1.2021.
  2. ↑ Toiviainen 2004, s. 17.
  3. ↑ Toiviainen 2004, s. 18.
  4. ↑ Kuopion kaupunki: Minna Canth ja Kuopion uudet koulut (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Huhta, Ilkka: Kirkko ja 1918 Suomen Sotahistoriallinen Seura. Viitattu 18.11.2018.
  6. ↑ Huttunen, Juhani: Pyhä sota, Saatana ja Harmageddon – näin uskonto koettiin Suomen sisällissodassa Kirkko ja kaupunki. 19.1.2018. Viitattu 18.11.2018.
  7. ↑ Lindstedt, Risto: Kadotetun järjen päivät Suomen Kuvalehti. Viitattu 18.11.2018.
  8. ↑ Haatanen, Kalle: Susinartut ja pikku immet (audio) 21.11.2011. Yle Areena. Viitattu 15.10.2017.
  9. ↑ Vesala, Hanna: Haatainen poistatti punaisten naisvankien teloituksia puolustaneen papin kuvan: "Sanoin, ettei tämä herra minun huoneessani ala olemaan" 9.11.2018. Ilta-Sanomat. Viitattu 12.11.2018.
  10. ↑ Toiviainen 2004, s. 17–18.
  11. ↑ Mustakallio, Hannu: Sisallissota ja kansankirkot Karjalan teolognen seura. Viitattu 18.11.2018.
  12. ↑ Murtorinne, s. 121–122.
    Rosenqvist, s. 36.
    Suomen kansan aikakirjat 9, s. 104.
  13. ↑ LAPE 2004, s. 230.

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Robert Frosterus 		Kuopion piispa
1885–1897 		Seuraaja:
Otto Immanuel Colliander
Edeltäjä:
– 		Savonlinnan piispa
1897–1899 		Seuraaja:
Otto Immanuel Colliander
Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna Edeltäjä:
Torsten Thure Renvall 		Turun arkkipiispa
1899–1930 		Seuraaja:
Lauri Ingman
Suomen pappissäädyn valtiopäivämiehet