Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Nobusuke Kishi:tä ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Nobusuke Kishi on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion sen vaikutuksesta historiaan ja jokapäiväiseen elämään. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tarkastelemme Nobusuke Kishi:n merkittävimpiä puolia ja sen roolia kulttuurisella, sosiaalisella ja emotionaalisella alalla. Lisäksi tutkimme, kuinka Nobusuke Kishi on kehittynyt ajan myötä ja miten se edelleen muokkaa käsitystämme ympäröivästä maailmasta. Tämä artikkeli tarjoaa täydellisen ja kattavan yleiskatsauksen Nobusuke Kishi:stä ja tarjoaa lukijoille syvemmän ymmärryksen sen merkityksestä nykymaailmassa.
Nobusuke Kishi | |
---|---|
![]() |
|
Japanin pääministeri | |
Monarkki | Hirohito |
Edeltäjä | Tanzan Ishibashi |
Seuraaja | Hayato Ikeda |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. marraskuuta 1896 Tabuse, Yamaguchin prefektuuri, Japani |
Kuollut | 7. elokuuta 1987 (90 vuotta) Tokio, Japani |
Tiedot | |
Puolue | Japanin liberaalidemokraattinen puolue |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Nobusuke Kishi (jap. 岸信介, Kishi Nobusuke; alkujaan Nobusuke Satō, jap. 佐藤信介, Satō Nobusuke; 13. marraskuuta 1896 Yamaguchin prefektuuri – 7. elokuuta 1987 Tokio)[1] oli japanilainen poliitikko, joka toimi Japanin pääministerinä 1957–1960.
Kishi, alun perin sukunimeltään Satō ja pääministerinä toimineen Eisaku Satōn isoveli, valmistui lakimieheksi Tokion yliopistosta vuonna 1920.[1][2] Kishi oli mukana politiikassa jo ennen toista maailmansotaa ja sen aikana. Vuodesta 1936 hän toimi Japanin valloittaman Mantšukuon alueen teollistamisesta vastaavana varaministerinä.[1] Hän tuli Japanin parlamenttiin 1942 liberaalidemokraattien edustajana, toimiessaan samaan aikaan Japanin kauppa- ja teollisuusministerinä.[3][4][2] Sodan aikana hän alkoi epäillä Japanin mahdollisuuksia voittoon.[2]
Toisen maailmansodan jälkeen Kishi vietti kolme vuotta vangittuna Sugamon vankilassa sotarikoksista epäiltynä luokassa A. Häntä ei kuitenkaan tuomittu Tokion oikeudenkäynneissä, vaan hän pääsi vapaaksi jo vuonna 1948.[2]
Kishi palasi politiikkaan vuonna 1953, kun hänet valittiin parlamenttiin liberaalipuolueen edustajaksi. Joulukuussa 1956 hänet nimitettiin ulkoministeriksi, ja vai kaksi kuukautta myöhemmin hänestä tuli pääministeri.[2] Hän onnistui kasvattamaan liberaalidemokraattien kannatusta vuoden 1958 vaaleissa ja jatkoi pääministerinä, kunnes joutui eroamaan 1960 hyväksyttyään japanilais-amerikkalaisen turvallisuussopimuksen vasemmiston vastustuksesta ja monista mielenosoituksista huolimatta.[3]
Kishiä pidetään keskeisenä 1955 System -nimellä kutsutun politiikan aloittajana, jossa liberaalidemokraattisesta puolueesta tuli pitkäksi ajaksi japanilaisen politiikan kulmakivi. Häntä toisaalta syytetään tuona aikana syntyneestä rakenteellisesta korruptiosta, kuten laajamittaisesta rahanpesusta.[4]
Kishi luopui alkuperäisestä Satō-sukunimestään sen jälkeen, kun hänen setänsä adoptoi hänet vailla omia lapsia.[2]
Kishin vaimo Yoshiko kuoli ennen häntä. Pariskunnalle syntyi kaksi lasta, poika Nobukazu ja tytär Yoko.[2]
Kishi oli Japanin pääministeri Eisaku Satōn isoveli,[1][2] ulkoministeri Shintarō Aben appiukko[4] ja pääministeri Shinzō Aben isoisä[5].