Pikkukotka
Tässä artikkelissa tutkimme Pikkukotka:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on vanginnut monien ihmisten huomion ajan mittaan. Pikkukotka on ollut eri alojen asiantuntijoiden keskustelun ja analyysin kohteena sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin arkielämässä. Puhummepa sitten sen vaikutuksesta historiaan, sen merkityksestä nykymaailmassa tai sen ennusteista tulevaisuuteen, Pikkukotka on edelleen monien kiinnostava ja utelias aihe. Tässä artikkelissa tarkastelemme Pikkukotka:n eri puolia sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin tavoitteenaan tarjota laaja ja yksityiskohtainen yleiskatsaus tästä jännittävästä aiheesta.
| Pikkukotka | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Alaheimo: | Aquilinae |
| Suku: | Pikkukotkat Hieraaetus |
| Laji: | pennatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hieraaetus pennatus |
|
| Synonyymit | |
|
|
.png) Pikkukotkan esiintymisalue. Pesimäalueet keltaisella, talvehtimisalueet vihreällä. Paikkalintuna sinisillä alueilla. |
|
| Katso myös | |
Pikkukotka eli aiemmalta nimeltään kääpiökotka (Hieraaetus pennatus[1]) on isokokoinen päiväpetolintu.
Koko ja ulkonäkö
Pikkukotka on hiirihaukan kokoinen, mutta selvästi kotkan muotoinen. Sen pituus on 45–53 cm, siipien kärkiväli 100–121 cm ja paino 510–1 250 g; naaraat ovat 10 % suurempia kuin koiraat.
Lajista tavataan kahta värimuotoa, tummaa ja vaaleaa. Kummallakin muodolla yläpuoli on ruskea, siiven yläpeitinhöyhenillä on vaaleat lautumat ja siipien tyvillä on vaaleat ”ajovalot”. Vaalea muoto on alta valkea, siipisulat erottuvat mustina. Tumma muoto on alta ruskea.
Levinneisyys
Pikkukotka on muuttolintu, joka pesii Etelä- ja Kaakkois-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Keski-Aasiassa, ja talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella sekä Aasian eteläosissa. Sen esiintymisalueen pinta-ala on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 10 000–100 000 yksilöä. Suomessa laji on äärimmäisen harvinainen satunnaisvierailija, joka oli tavattu vuoden 2007 loppuun mennessä 11 kertaa.[2]
Lisääntyminen
Pikkukotkan pesä sijaitsee yleensä puussa 6–16 metrin korkeudessa, sopivien pesäpuiden puuttuessa myös kallion ulkonemalla tai kalliojyrkänteen hyllyllä. Pesä voi olla käytössä useita vuosia ja se on laakea oksa- ja risukasa, joka on vuorattu tuoreilla lehvillä. Pikkukotkanaaras munii vuosittain tavallisesti kaksi, joskus yhden tai kolme munaa. Haudonta-aika on 36–38 päivää, ilmeisesti vain naaras hautoo ja koiras kantaa sille ruokaa. Poikaset ovat lentokykyisiä 50–63 vuorokauden ikäisinä ja itsenäistyvät parin viikon kuluttua lentokyvyn saavuttamisesta.
Ravinto
Pikkukotkat saalistavat enimmäkseen lintuja. Saaliit vaihtelevat pienistä varpuslinnuista harakan kokoisiin, tavallisin saaliskoko on isojen rastaiden ja kanojen luokkaa. Laji saalistaa myös liskoja, pieniä nisäkkäitä ja isokokoisia hyönteisiä.
Lähteet
- Cramp, Stanley (päätoim.): Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa, Vol. II. Oxford University Press, 1980.
Viitteet
- ↑ a b BirdLife International: Hieraaetus pennatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
- Pikkukotka Lintukuva-verkkopalvelussa