Tämä artikkeli käsittelee aihetta Porvoon kirkkoyhteisö, joka on herättänyt useita keskusteluja ja herättänyt kiinnostusta yhteiskunnan eri sektoreilla. Porvoon kirkkoyhteisö on ajankohtainen aihe, jota on tutkittu eri yhteyksissä ja tieteenaloilla. Ajan myötä Porvoon kirkkoyhteisö on käynyt läpi erilaisia muutoksia ja saanut erilaisia merkityksiä, mikä tekee siitä erittäin monimutkaisen ja laajan aiheen. Siksi on olennaista analysoida perusteellisesti Porvoon kirkkoyhteisö:n kattamia eri näkökohtia ja ulottuvuuksia, jotta voidaan ymmärtää sen laajuus ja vaikutus eri alueilla. Tutkimalla sen alkuperää, kehitystä ja seurauksia, sen tarkoituksena on tarjota kattava ja objektiivinen näkemys Porvoon kirkkoyhteisö:stä, jonka tarkoituksena on edistää tämän aiheen ymmärtämistä ja pohdintaa.
Osa artikkelisarjaa |
Luterilaisuus |
---|
![]() |
Porvoon kirkkoyhteisö (tunnetaan myös nimellä Porvoon sopimus)[1] on viidentoista eurooppalaisen anglikaanisen ja luterilaisen[2] kirkon välinen sopimus, joka neuvoteltiin kirkkojen välillä Järvenpäässä vuonna 1992.[3] Nimi tulee siitä, että viimeisenä neuvottelupäivänä vietettiin ehtoollista Porvoon tuomiokirkossa.[4]
Sopimuksen tarkoituksena oli luoda kirkollinen yhteys Pohjoismaiden ja Baltian luterilaisten kirkkojen sekä Britannian ja Irlannin anglikaanisten kirkkojen välille. Tanskan ja Latvian luterilaisia kirkkoja lukuun ottamatta kaikki edellä mainitut kirkot allekirjoittivat Porvoon julistuksen 1996.[1] Tanskan kansankirkko liittyi sopimukseen myöhemmin ja Latvian evankelis-luterilainen kirkko on tarkkailijajäsen. Sopimus on laajentunut myös Iberian niemimaalle.[4][1]
Sopimusasiakirja, nimeltään Porvoon yhteinen julkilausuma, sisältää viisi lukua. Sopimuksen pääasiallinen sisältö on täyden ehtoollisyhteyden luominen sen allekirjoittaneiden kirkkokuntien välille.[3] Lisäksi sopimus korostaa kristittyjen välistä ekumeenista ykseyttä. Mihin tahansa Porvoon kirkkoyhteisön jäsenkirkkoon kuuluvan henkilön katsotaan automaattisesti kuuluvan myös muihin kirkkoihin, ja hänellä on oikeus ottaa osaa sakramentteihin.[4] Yhden jäsenkirkon pappi voi työskennellä myös muille kirkoille ja toimittaa jumalanpalveluksia.[1][4]
Tarkkailijajäsen:[5]