Pulakapina on aihe, joka on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena jo pitkään. Alkuperäistään nykypäivään sillä on ollut ratkaiseva rooli yhteiskunnan eri osa-alueilla. Vuosien varrella se on kehittynyt ja sopeutunut ympäröivän maailman muutoksiin. Tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia perusteellisesti Pulakapina:tä ja sen vaikutuksia eri alueilla. Sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykymaailmassa tarkastellaan sen eri puolia ja analysoidaan asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta. Pulakapina on ollut tutkimusten ja tutkimusten kohteena, ja tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja päivitetty näkemys siitä.
Pulakapina | |
---|---|
![]() Elokuvan juliste |
|
Ohjaaja | Mikko Niskanen |
Käsikirjoittaja | Tapio Suominen, Mikko Niskanen |
Perustuu | Lempi Linna: "Konikapina" (romaani, 1965) |
Säveltäjä | Jorma Panula |
Kuvaaja | Markku Lehmuskallio |
Leikkaaja | Juho Gartz |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Käpy-Studiot Oy |
Ensi-ilta | 28.1.1977 |
Kesto | 123 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Pulakapina on vuonna 1977 ensi-iltansa saanut Mikko Niskasen ohjaama suomalainen elokuva. Se kuvaa vuonna 1932 tapahtuneen Nivalan konikapinan tapahtumia.
Elokuva perustuu Lempi Linnan romaaniin Konikapina vuodelta 1965 ja Niskasen omiin asianosaisten haastatteluihin. Romaanista oli jo tehty kaksi näyttämösovitusta, joita oli esitetty Närpiössä vuosina 1974–1976 sekä 1975–1976 Nivalassa. Elokuvasovituksen Niskanen kirjoitti yhdessä Tapio Suomisen kanssa.[1]
Pulakapina oli Niskasen tuotantoyhtiön Käpy-Filmin (myöhemmin Käpy-Studio) ensimmäinen pitkä elokuva. Se sai tukea yli miljoonaan markkaan nousseille tuotantokuluille opetusministeriöltä 450 000 markkaa ja Suomen elokuvasäätiöltä 115 000 markkaa.[1]
Kuvaukset tapahtuivat pääosin alkuperäisillä tapahtumapaikoilla.[1]
Elokuva sai aikalaiskriitikoilta kiitosta Markku Lehmuskallion kuvauksesta ja Mikko Niskasen roolisuorituksesta mutta moitteita paatoksellisuudesta ja joidenkin kohtausten teatraalisuudesta.[2] Helsingin Sanomissa kirjallisuustutkija Vesa Karonen vertasi Pulakapinaa kuukautta aiemmin televisiossa ensiensitettyyn minisarjaan Isännät ja isäntien varjot, joka kertoo saman ajan tapahtumista Suomen maaseudulla Pentti Haanpään romaanin pohjalta. Karonen kirjoitti Pulakapinan sisältävän paikoin sitä intensiivisyyttä ja aitoa tunnetta, joka minisarjasta jää puuttumaan. Hän kuitenkin harmitteli, ettei Niskasen elokuvassa ole ”alkeellisintakaan yhteiskunnallista erittelyä” vaan tarina jää tunnepohjaisen kiihkeäksi kuvaukseksi vakaan kansan kapinasta pahoja voimia vastaan.[3]
Mikko Niskanen | … | Heikki Niskanen |
Erkki Ruokokoski | … | Juho Koutonen |
Aapo Vilhunen | … | Mikko Rättyä |
Eeva-Maija Haukinen | … | Olga Rättyä |
Jaakko Häkkilä | … | Sigfrid Ruuttunen |
Göran Schauman | … | nimismies Bertil Vahlgren |
Martti Heikkilä | … | Väinö Ruuttunen |
Heikki Sytelä | … | Ville Autio |
Pentti Ranttila | … | poliisitarkastaja Suhonen |
Markku Hannula | … | kapteeni Nikke Pärmi |
Erkki Vähäsarja | … | pankinjohtaja |