Sverre Sigurdinpoika

Nykyään Sverre Sigurdinpoika:stä on tullut yhteiskunnassa yleinen kiinnostuksen aihe. Ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia oppimaan lisää Sverre Sigurdinpoika:sta ja sen vaikutuksista heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Teknologian ja globalisaation myötä Sverre Sigurdinpoika on tullut entistä merkityksellisemmäksi eri aloilla politiikasta talouteen, mukaan lukien kulttuuri ja yhteiskunta yleensä. Tässä artikkelissa tutkimme Sverre Sigurdinpoika:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen vaikutuksia ja seurauksia jokapäiväisessä elämässämme.

Sverre Sigurdinpoika
Sverre Sigurdinpoikaa esittävä patsas Nidarosin tuomiokirkossa.
Norjan kuningas
Valtakausi 1184 – 9. maaliskuuta 1202
1184–1184 vastahallitsijana Maunu Erlinginpoika
Edeltäjä Maunu Erlinginpoika
Seuraaja Haakon III Sverrenpoika
Syntynyt 1149
Kuollut 9. maaliskuuta 1202
Bergen
Puoliso Margareta Eriksdotter
Lapset Kristin Sverresdotter
Haakon III Sverrenpoika
Sigurd Lavard
Suku Sverre
Isä Sigurd II Munn (epävarmaa)
Äiti Gunhild
Uskonto katolilaisuus

Sverre Sigurdinpoika (muinaisnorjaksi Sverrir Sigurðarson) ; (n. 1149 – 9. maaliskuuta 1202) oli Norjan kuningas vuosina 1184–1202.[1]

Kuningas

Sverre Sigurdinpoikaa pidetään yhtenä Norjan historian merkittävimmistä hallitsijoista. Hän saapui Färsaarilta Norjaan vuonna 1174 väittäen olevansa Sigurd II Munnin poika. Sverre nousi Birkebeinit-kapinaliikkeen johtohahmoksi ja taisteli vallasta kuningas Maunu Erlinginpoikaa vastaan. Sverre julistettiin Trondheimin kuninkaaksi, ja vuonna 1179 hän löi Maunun joukot. Sverren ja Maunun kamppailu päättyi Fimreiten taisteluun vuonna 1184, jossa Maunu sai surmansa. Sverrestä tuli tämän jälkeen koko Norjan kuningas.[1]

Sverren pyrkimys saada määrätä piispojen valinnasta ja vaatimus arkkipiispan asejoukkojen supistuksesta johtivat välirikkoon kirkon kanssa. Arkkipiispa Erik Ivarsson kieltäytyi kruunaamasta Sverreä ja pakeni Tanskaan useiden piispojen kanssa. Välirikko johti lopulta siihen, että paavi Innocentius III asetti Sverren kirkonkiroukseen.[1]

Sverre joutui loppuvuotensa taistelemaan kirkkoa tukevia kapinallisia vastaan. Oslon piispa Nikolas Arnesson ja arkkipiispa Eirik Ivarsson yhdistivät voimansa ja palasivat Norjaan vahvan laivaston mukana. Kapinalliset saivat haltuunsa suurimman osan Norjan itäosista, mutta Sverreä he eivät saaneet kukistettua. Sisällissota jatkui Sverren kuoleman jälkeen, ja vasta hänen poikansa Haakon teki rauhan kirkon kanssa.[1]

Avioliitto ja jälkeläiset

Hänen puolisonsa oli Ruotsin kuningas Eerik Pyhän ja Christina Björnsdotterin tytär prinsessa Margareta.

Heille syntyivät lapset:

Lähteet

  1. ↑ a b c d Sverrir Sigurdsson Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Encyclopædia Britannica. Viitattu 20.8.2012. (englanti)
  Edeltäjä:
Maunu Erlinginpoika 		Norjan kuningas
  		Seuraaja:
Haakon III Sverrenpoika