Tässä artikkelissa tutkimme Temmes:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ajan myötä. Sen alkuperästä viimeisimpiin tutkimuksiin ja trendeihin sukeltamme yksityiskohtaiseen analyysiin Temmes:stä ja kaikesta, mitä se sisältää. Näillä sivuilla löydämme lukuisia Temmes:een liittyviä puolia ja näkökulmia sekä alan asiantuntijoiden mielipiteitä ja kokemuksia. Käsittelemme sen vaikutuksia yhteiskuntaan, sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen ja mahdollisia käytännön sovelluksia, joita sen tutkimuksesta voitaisiin saada. Valmistaudu lähtemään jännittävälle tutkimusmatkalle Temmes:stä ja kaikesta sitä ympäröivästä.
Temmes | |
---|---|
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Tyrnävä, Liminka, Lumijoki ja Siikalatva |
|
![]() |
![]() |
sijainti |
|
Sijainti | |
Lääni | Oulun lääni |
Maakunta | Pohjois-Pohjanmaan maakunta |
Seutukunta | Oulun seutukunta |
Kuntanumero | 841 |
Hallinnollinen keskus | Meijerinkylä |
Perustettu | 1899 |
Liitetty | 2001 |
– kuntiin |
Tyrnävä Liminka Lumijoki Rantsila |
Pinta-ala |
km² [1] (1.1.2000) |
– maa | 116,0 km² |
Väkiluku |
712 [2] (31.12.2000) |
– väestötiheys | 6,26 as./km² |
Temmes (aiemmin Haapaniemi[3][4]) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Pohjois-Pohjanmaalla. Vuonna 2000 kunnassa oli 700 asukasta. Temmes liitettiin suurimmaksi osaksi Tyrnävän kuntaan vuoden 2001 alussa.[5] Erilliset enklaavialueet liitettiin Liminkaan, Lumijokeen ja Rantsilaan. Temmeksen puukirkko on vuodelta 1767.[6] Sen on suunnitellut A. Louvet.[6] Temmes valittiin Pohjois-Pohjanmaan vuoden kyläksi 2024.[7]
Temmeksen naapurikunnat olivat Liminka, Lumijoki, Rantsila ja Tyrnävä.
Temmeksen seudulla oli asutusta jo kivikaudella, jolloin alue oli vielä merenrantaa. Asutuksen vakinaistuminen alkoi 1300-luvulla, mutta se tiheni vasta 1550-luvun jälkeen, kun Kustaa Vaasa oli määrännyt erämaat asutettavaksi. Asutus eteni Temmesjoen vartta pitkälti savolaisvoimin. Isonvihan aikana Temmes hävitettiin perinpohjaisesti. Keskiajalla se kuului Saloisten suurpitäjään, myöhemmin Liminkaan. Keskiajalla ja uuden ajan alussa pääelinkeinona oli kalastus, maanviljely alkoi 1700-luvulla. Rukoushuonekunta Temmeksestä tuli 1766 ja itsenäinen seurakunta vuodesta 1899 lähtien.
Haapakylä, Haurukylä, Meijerinkylä, Koskela, Kärsämä, Ojakylä, Ylipää
Temmeksen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lihavelli ja ohrarieska.[8]