Tupsukekomuurahainen

Nykymaailmassa Tupsukekomuurahainen on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä yhteiskunnan eri alueilla. Politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja teknologiaan Tupsukekomuurahainen on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Ihmisten jokapäiväiseen elämään ja globaaliin päätöksentekoon vaikuttamisensa ansiosta Tupsukekomuurahainen:stä on tullut jatkuva kiinnostava kohde niin tutkijoille, mielipidejohtajille kuin tavallisille kansalaisille. Tässä artikkelissa tutkimme Tupsukekomuurahainen:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta modernin elämän eri osa-alueisiin.

Tupsukekomuurahainen
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko: Hoikkatyviset Apocrita
Osalahko: Myrkkypistiäiset Aculeata
Yläheimo: Muurahaismaiset Formicoidea
Heimo: Muurahaiset Formicidae
Alaheimo: Suomumuurahaiset Formicinae
Tribus: Formicini
Suku: Formica
Alasuku: Kekomuurahaiset Formica
Laji: aquilonia
Kaksiosainen nimi

Formica aquilonia
Yarrow, 1955

Katso myös

  Tupsukekomuurahainen Commonsissa

Tupsukekomuurahainen (Formica aquilonia) on Suomen ja Fennoskandian yleisin kekomuurahainen.[3][4] IUCN luokittelee lajin maailmanlaajuisesti silmälläpidettäväksi.[1] Tupsukekomuurahainen on Suomessa elinvoimainen.[5]

Tupsukekomuurahainen on ulkonäöltään ja elintavoiltaan samantyyppinen kuin monet muutkin kekomuurahaislajit.[6]

Koko ja ulkonäkö

Skandinaviassa työläisen pituus on 4–8,5 mm, kuningattaren ja kuhnurin pituus 8–10 mm.[7] Lajin työläiset ovat muiden kekomuurahaisten tapaan väritykseltään punaruskeita. Selkäpuoli on vaaleampi kuin osittain tumma pää ja perä.[8] Kuningattaret ovat puna-ruskeita ja kuhnurit mustia.[6]

Lajin erottaminen lähilajeista kaljukekomuurahainen, punakekomuurahainen ja karvakekomuurahainen perustuu lähinnä keskimääräiseen karvojen määrään selässä ja pään takareunassa.[7][9] Tupsukekomuurahainen on yksi vähiten aggressiivinen kekomuurahaislaji.[9]

Levinneisyys

Tupsukekomuurahainen pesii koko Suomessa. Lajin maailmanlaajuinen levinneisyys ulottuu Fennoskandiasta Siperian itäosiin ja Euroopassa etelässä Skotlannin pohjoisosiin ja Alpeille saakka.[8]

Elinympäristö ja elintavat

Laji esiintyy enimmäkseen havumetsissä, mutta myös puisilla soilla ja alppiniityillä. Laji viihtyy metsän reunalla, jossa aurinko pääsee lämmittämään pesää. [8] [7] Useita kekoja voi sijaita samassa metsässä lähekkäin. [7] Ne muodostavat usein yhteisön, joiden suurissa keoissa voi olla satoja munivia kuningattaria. Suuret pesät voivat olla yli kaksi metriä korkeita.[6] Suomessa pesien keskikorkeus on noin puoli metriä.[3]

Kuten muutkin kekomuurahaiset, tupsukekomuurahaiset lypsävät kirvojen mesikastetta eli makeaa ulostetta ja suojelevat karjaansa tehokkaasti. Lisäksi ne käyttävät ravintonaan keräämiään hyönteisiä.[6]

Kuvagalleria

Lähteet

  1. ↑ a b Social Insects Specialist Group: Formica aquilonia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.6.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Juho Paukkunen: Tupsukekomuurahainen – Formica aquilonia Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ a b Distribution of mound-building ant species (Formica spp., Hymenoptera) in Finland: preliminary results of a national survey (PDF), Pekka Punttila & Jouni Kilpeläinen, 2009, Ann. Zool. Fennici 46:1-15. Viitattu 2017-06-01.
  4. ↑ The Formicidae (Hymenoptera) of Fennoscandia and Denmark (PDF), C.A. Collingwood, 1979, Fauna Entomologica Scandinavica, Volume 8, 1979. Viitattu 2017-06-01.
  5. ↑ Tupsukekomuurahainen (Formica aquilonia) Laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.6.2017.
  6. ↑ a b c d Jouni Sorvari: Viikon laji: Tupsukekomuurahainen www.suomenluonto.fi. 26.3.2018. Suomen Luonto. Arkistoitu 28.4.2018. Viitattu 27.4.2018.
  7. ↑ a b c d Steklar:Myror-getingar, s. 181. (Sarja Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna) Uppsala: ArtDataBanken Sveriges lantbruksuniversitetet, 2012. ISBN 978-91-88506-50-4 (ruotsiksi)
  8. ↑ a b c Edited by Henni A. Stockan & Elva J.H Robinson: Wood Ant Ecology and Conservation. Cambridge University Press, 2016. ISBN 9781107261402 Teoksen verkkoversio Viitattu 27.4.2018. (englanniksi)
  9. ↑ a b Species: Formica aquilonia AntWeb. Viitattu 27.4.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla