Vallonjärvi

Vallonjärvi
Näkymä lintutornilta lounaaseen Vallonjärvelle
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Pirkanmaa‎
Kunnat	Valkeakoski
Koordinaatit	61°14′43″N, 24°01′18″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Vanajaveden alaosan alue‎ (35.22)
Laskuoja	Vallonoja [1]
Järvinumero	35.222.1.002
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	79,4 m [1]
Rantaviiva	3,846 km [2]
Pinta-ala	24,913 ha [2]
Vallonjärvi
Infobox OK

Vallonjärvi ^[2][1] on Pirkanmaalla Valkeakosken Sääksmäen Vallon kylällä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Vanajaveden alaosan alueeseen. Vallonjärvi on osa Jumusen–Rauttunselän aluetta.^[2][1]

Järvi on 1,1 kilometriä pitkä, 300 metriä leveä ja sen pinta-ala on 25 hehtaaria. Järvi sijaitsee Vanajaveden äärellä suurimmillaan 650 metriä leveän Haapasaari nimisen kannaksen takana. Vaikka järvien vedenpinnat ovat samalla tasolla, on Vallonjärvi katsottu olevan itsenäinen järvi. Sen pohjoispäähän laskee Vallonoja ja siihen yhtyvän Hallonojan ja Hattianojan yhteinen haara. Vallonoja muuttuu yläjuoksulla Arranojaksi. Vallonojaan laskee Viuhanjärven lyhyt laskuoja. Pohjoisrantaan laskee myös Valkeakosken taajama-alueella virtaava oja. Vallonjärven oma laskujoki on yli 15 metriä leveä ja 250 metriä pitkä. Se laskee Vanajaveteen Kärjenniemenselän Yrjölänlahteen, joka jää Säkkisaaren yläpuolelle. Järven rantaviivan pituus on 3,8 kilometriä. Järven lähiympäristössä on paljon peltoja ja kuusi maatilaa. Järven lähialueelle tulee Valkeakosken keskustaajaman asuntoalueet. Järven pohjoispään itäiset rannat ovat laskuojan molemmin puolin luononsuojelualuetta. Siellä sijaitsee myös lintutorni.^[2][1][3]

Järven vedenlaatua on tutkittu kerran kevättalvella 1982. Silloin vesi on ollut kirkasta (sameusluku 2,2 FNU), näkösyvyys 0,3 metriä ja vedenväri oli ruskeaa (väriluku 120 mg (Pt)/l). Ruskea väri johtui humuksesta, jota oli liuennut veteen. Veden sähkönjohtavuus oli 10,9 mS/m, mikä on tavallinen arvo suomalaisissa järvissä. Pintaveden happipitoisuus oli 8,7 mg/l, jolloin hapen kylläisyysaste oli 61%. Veden happamuustaso oli pH 6,5, mutta samalla puskurikyky happamoitumista vastaan oli alkaliteetin mukaan hyvä (0,49 mmol/l). Vaaraa järven happamoitumisesta ei ole. Monet valuma-alueen ojista virtaavat peltoaukeiden läpi, mikä heijastuu korkeina ravinnepitoisuuksina. Fosforipitoisuus oli 53 µg/l ja typpipitoisuus oli 1700 µg/l. Nämä ovat suuria arvoja rehevöityneellekin järvelle. Myös rautaa ja mangaania oli liuennut runsaasti veteen (700 µg (Fe)/l ja 170 µg (Mn)/l). Vaikka nämä tiedot ovat vanhoja, voidaan niiden perusteella tietyin varauksin päätellä jotain järven nykytilasta.^[2]

Vuoden 1956 peruskartassa oli Vanajaveden pinta alempana kuin nykyään, koska monet saaret olivat nieminä kiinni mantereessa. Vallonjärven rantoja kiersi leveä suokaistales, jonka takana alkoivat usein peltomaat. Valkeakosken taajaman asuntoalueet Heikkilässä olivat jo järven äärellä. Seuraavassa kartassa vuodelta 1976 on vedenpinta ylempänä ja esimerkiksi Roni on nyt saari. Samalla Vallojärven laskujoki ja tulojoki ovat leventyneet. Haapasaaren kautta on nyt rakennettu seututie 310, jolloin laskujoen yli kulkee silta.^[4][5][6][7]