Valtimo

Tässä artikkelissa käsittelemme Valtimo:n aihetta eri näkökulmista, jotta voimme syventää sen merkitystä ja merkitystä nykyään. Valtimo on aihe, joka on herättänyt kasvavaa kiinnostusta eri sektoreilla ja yksityiskohtainen analyysi voi valaista sen monia puolia. Seuraavilla riveillä tutkimme Valtimo:n eri puolia ja esittelemme erilaisia ​​mielipiteitä ja lähestymistapoja, joiden avulla lukija ymmärtää täysin tämän aiheen monimutkaisuuden ja merkityksen. Monitieteisen lähestymistavan avulla perehdymme Valtimo:n aiheuttamiin seurauksiin ja haasteisiin ja tarjoamme näin kattavan näkemyksen, joka edistää tämän ilmiön tuntemista ja ymmärtämistä.

Tämä artikkeli käsittelee entistä Suomen kuntaa. Valtimosta anatomisena käsitteenä on erillinen artikkeli.
Valtimo
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Nurmes

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°40′45″N, 028°48′50″E
Maakunta Pohjois-Karjalan maakunta
Seutukunta Pielisen Karjalan seutukunta
Kuntanumero 911
Hallinnollinen keskus Valtimon kirkonkylä
Perustettu 1910
Liitetty 2020
– liitoskunnat Nurmes
Valtimo
– syntynyt kunta Nurmes
Pinta-ala 838,07 km² [1]
(1.1.2019)
– maa 800,32 km²
– sisävesi 37,75 km²
Väkiluku 2 103  [2]
(31.12.2019)
– väestötiheys 2,63 as./km² (31.12.2019)

Valtimo on entinen Suomen kunta Pohjois-Karjalan maakunnassa. 1. tammikuuta 2020 kunta liittyi osaksi Nurmeksen kaupunkia.[3]

Ennen kuntaliitosta kunnassa asui 2 103 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 838,07 km2, josta 37,75 km2 oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 2,63 asukasta/km2. Valtimo oli väkiluvultaan Pohjois-Karjalan maakunnan pienin ja Suomen 257. suurin kunta.

Valtimon naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Nurmes, Rautavaara ja Sotkamo.

Maantiede

Ylä-Valtimon maalaismaisemaa 2007.

Vuoden 2019 lopussa lakkautettu Valtimon kunta sijaitsi Pohjois-Karjalan maakunnan pohjoisosassa Pohjois-Savon ja Kainuun maakuntien rajalla. Valtimon maisemaan kuuluu erämaita, harju- ja vaarajonoja, kyläaukeita ja vesistöjä. Vaarojen huiput voivat korkeimmillaan olla jopa 335 metriä merenpinnasta. Ne ovat 1 500 miljoonaa vuotta vanhan vuoriston juuriosan jäännös. Edes jääkauden jäämassat eivät runsaan kilometrin paksuudestaan huolimatta ole tasoittaneet vaaroja. Maankuoren paksuus on Valtimolla keskimäärin 50 kilometriä. Elias Lönnrot kuvailee Karjalan-matkojen muistiinpanoissaan Valtimoa seuraavasti: ”Seudut ovat kauneimpia maassa lampineen, lahtineen, niemineen, kannaksineen ja metsineen.” Kirkonkylä sijaitsee Haapajärven ja Valtimojärven välisellä kannaksella harju- ja kangasmaastossa, ja sen laella on kaunis puukirkko.

Valtimolla on kahdeksan Natura-kohdetta: vanhoista metsistään tunnetut Syvälampien alue, Simanaisenlehto, Pykäläkangas, Piilopirtinaho-Marjomäki ja Murtovaaran alueen vanhat metsät, Kansikkovaaran ja Jysmänvaaran aarniometsät sekä Kuoppasuon luonnontilainen aapasuo .[4]

Lähes koko Valtimo kuuluu Valtimonjoen reitin vesistöön. Valtimon kunnan alueella on osittain tai kokonaan 153 järveä. Niistä suurimmat ovat Haapajärvi, Koppelojärvi ja Valtimojärvi.[5]

Kylät ja taajamat

Elomäki, Haapakylä (kirkonkylä), Halmejärvi, Hirsikangas, Kalliojärvi, Karhunpää, Koiravaara, Koppelo (Koppelojärvi), Nuolijärvi, Pajukoski, Puukari, Rasimäki, Rumo, Sivakkajoki, Sivakkavaara, Verkkojoki ja Ylä-Valtimo.

Valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltuja maisemakyliä ovat Karhunpää, Rasimäki ja Ylä-Valtimo.

Taajamat

Vuoden 2018 lopussa Valtimolla oli 2 143 asukasta, joista 955 asui taajamassa, 1 168 haja-asutusalueilla ja 20:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Valtimon taajama-aste on 45,0 %.[6] Kunnassa oli vain yksi taajama, Valtimon kirkonkylä.[7]

Historia

Valtimolta on löytynyt esineitä kivikaudelta ajalta 4200–2000 eaa., pronssiesineitä ajalta 600–200 eaa. ja miekka 1200-luvulta. Paikannimistä on päätelty Valtimolla olleen joskus lappalaista asutusta. Nykyinen väestö on peräisin Savosta, Kainuusta ja Karjalasta.

Valtimon kunta perustettiin vuonna 1910. Syyskuussa 2010 kunta vietti satavuotisjuhlaansa.[8]

Valtimon Maanselkä on Vuoksen alkulähdettä. Vesireittejä käytettiin tavallisina kulkuväylinä 1500- ja 1600-luvuilla. Vielä 1800-luvulla vesistön vierellä olevaa harjua pitkin kulki 1600–1700-luvun vaihteessa vaikuttaneen kruunun verovouti Simo Hurtan ratsutie Lieksasta Sotkamoon[9]. Tätä samaista tietä pitkin Valtimolle tuotiin myös Oulusta suolaa.

Valtimolla on ennen harjoitettu paljon kaskeamista ja kaskiviljelystä. Siitä kertovat kunnan lukuisat kaskeamiseen viittaavat nimet, kuten mm. Halme-alkuiset paikannimet (halme = viljaa kasvava kaski) sekä Rasi-alkuiset nimet (rasi = polttamatta jäänyt ylivuotinen kaski, palamaton paikka kaskessa).

Valtimolle sijoitettiin sodan jälkeen suojärveläisiä Raja-Karjalasta niin paljon, että Valtimon väkiluku kasvoi vuosien 1946–1950 välisenä aikana 1 100 henkilöllä. Suojärveläiset puhuivat karjalan kieltä, ja näitä kielentaitajia on Valtimolla edelleen.lähde?

Hallinto

Kunnanjohtaja vuodesta 2013 alkaen helmikuuhun 2019 asti oli Leena Mustonen.[10][11] Valtimon viimeisenä kunnanjohtajana toimi Kyösti Korhonen.[12] Kunnanvaltuustossa oli 21 paikkaa, joista yksitoista oli keskustan hallussa kaudella 2017–2021.[13]

Lieksa, Nurmes ja Valtimo päättivät vuonna 2007 tehdä kunta- ja palvelurakenneuudistusta varten yhteisen toimeenpanosuunnitelman.[14] Vuonna 2014 Lieksa olisi halunnut kuntaliitoksen, mutta Valtimo ja Nurmes äänestivät sitä vastaan.[15]

Huhtikuussa 2019 Valtimon ja Nurmeksen kunnanvaltuustoissa päätettiin, että Valtimo liitetään Nurmekseen vuoden 2020 alusta alkaen.[16] Valtimon kunnanvaltuusto hyväksyi kuntaliitoksen äänin 11–10, ja Nurmeksen kaupunginvaltuusto hyväksyi yhdistymisen yksimielisesti.[3]

Talous

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat maanrakennusyritys J ja P Timonen, koneiden ja laitteiden agentuuritoimintaa harjoittava Tomaki Services ja Ylä-Karjalan hoitokoti.[17]

Liikenne

Valtimon kautta kulkevat valtatie 6 (aiemmin valtatie 18) sekä Joensuu–Kontiomäki-rata. Henkilöliikenne radalla lopetettiin vuonna 1993, mutta Valtimon rautatieasemalla on edelleen tavaraliikennettä.[18]

Etäisyyksiä Valtimolta

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Valtimon väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
 4 019
1985
  
 3 880
1990
  
 3 637
1995
  
 3 370
2000
  
 3 002
2005
  
 2 671
2010
  
 2 458
2015
  
 2 324
Lähde: Tilastokeskus.[19]

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Valtimolla oli seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[20]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Valtimon alueella toimii Nurmeksen ortodoksinen seurakunta.[21]

Valtimon nähtävyydet

Tapahtumat

  • Valtimo-päivät eli Valtimon kesäpäivät: 3-päiväinen pitäjätapahtuma heinäkuisena viikonloppuna.
  • Ortodoksiset praasniekat eli temppelijuhlat helluntaina ja juhannuksena

Ruokakulttuuri

Valtimon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla siansoosi ja perunat sekä majavapaisti pihlajanmarjahyytelön kera.[22]

Tietoliikenneyhteydet

Valtimo on yhteydessä valokaapelilla kansalliseen ja kansainväliseen tietoverkkoon. Julkisten rakennusten ja palveluiden välillä on oma tietoverkko. Ylä-Karjalan alueella on toiminut Oppiva Ylä-Karjala -projekti. Hankkeen tarkoituksena on ollut luoda Juuan, Nurmeksen ja Valtimon alueella toimiva sähköinen kansalaisverkko. Kansalaisverkon käyttäjät voivat muun muassa julkaista omat internet-kotisivunsa ilmaiseksi.

Tunnettuja valtimolaisia

Katso myös

Valtiomon kunnan alueella olleet julkiset taideteokset ja muistomerkit on esitetty Nurmeksen kaupungin luettelossa.

Lähteet

  • Laine, O. I. (toim.): Karjalan vaaroilta. Helsinki: Otava, 1963.
  • Valtimo. Kotiseututeos Karjalan ja Kainuun kauniista rajakunnasta. Lions Club Valtimo ry, 1994. ISBN 952-90-6060-2
  • Vuorela, Toivo: Kansanperinteen sanakirja. WSOY, 1971. ISBN 951-0-08803-X.

Viitteet

  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (pdf) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.3.2020.
  2. ↑ a b Väestönmuutosten ennakkotiedot muuttujina Vuosineljännes, Alue ja Tiedot 31.12.2019. Tilastokeskus. Viitattu 2.3.2020.
  3. ↑ a b Joutsensaari, Lea: Vuoden ainoa kuntaliitos tapahtuu vuodenvaihteessa – oman kunnan lakkauttaminen voi olla vaikea paikka, vaikka veroprosentti laskee Yle Uutiset. 31.12.2019. Viitattu 28.6.2021.
  4. ↑ Tutustu Natura 2000 -kohteisiin kunnittain (myös linkatut alisivut) Pohjois-Karjalan ELY-keskus. Viitattu 11.10.2018.
  5. ↑ Valtimo jarviwiki.fi. Järviwiki. Viitattu 11.10.2018.
  6. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Taajama- ja haja-asutusväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Valtimon kuntaesittely
  9. ↑ Valtimo.fi
  10. ↑ Leena Mustonen Valtimon kunnanjohtajaksi Karjalainen. 4.3.2013. Arkistoitu 14.1.2018. Viitattu 14.1.2018.
  11. ↑ Rodriguez, Anni: Valtimon kunnanjohtaja jättää virkansa Karjalainen. 14.8.2018. Viitattu 1.1.2020.
  12. ↑ Joutsensaari, Lea: Vuoden ainoa kuntaliitos tapahtuu vuodenvaihteessa – oman kunnan lakkauttaminen voi olla vaikea paikka, vaikka veroprosentti laskee Yle uutiset. 31.12.2019. Viitattu 1.1.2020.
  13. ↑ https://www.ylakarjala.fi/kuntavaalit/item/1341-keskusta-on-nurmeksessa-ja-valtimolla-edelleen-vahva (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Karjalainen 16.1.2007.
  15. ↑ Nurmes ja Valtimo torppasivat kuntaliitoksen Karjalainen. 27.10.2014. Arkistoitu 14.1.2018. Viitattu 14.1.2018.
  16. ↑ Väinämö, Jouki: Nurmes hyväksyi kuntaliitoksen Valtimon kanssa Yle Uutiset. 25.4.2019. Viitattu 28.6.2021.
  17. ↑ Katso tästä kuntasi suurimmat yhteisöveronmaksajat (toimialakuvaukset yritysten kotisivuilta) Kauppalehti. 1.11.2017. Viitattu 13.1.2018.
  18. ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikenneppaikat (2. painos), s. 364. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-214-3.
  19. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 8.1.2018.
  20. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  21. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/nurmeksen-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 134–135. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1

Aiheesta muualla

Valtimon kylät